Cheerleadingin lajikulttuuritutkimus selvitti lajin nykytilaa
Suomen Cheerleadingliitto teetti marras-joulukuussa 2023 jäsenilleen lajikulttuurikyselyn, jolla kartoitettiin kokemuksia lajin harrastajilta, vanhemmilta ja valmentajilta. Kyselyyn vastasi 1 888 henkilöä, joista urheilijoita oli 800, vanhempia 871 ja valmentajia 217. Kyselyn toteutti Innolink.
Kyselyn keskeisiä teemoja olivat motivaatio cheerleadingiin, harjoitusten ilmapiiri sekä valmentajien toiminta. Suomen Cheerleadingliitto teetti lajikulttuurikyselyn edellisen kerran loppuvuodesta 2019. Kysymyspatteristoa päivitettiin hieman, minkä vuoksi tulokset eivät ole täysin vertailtavissa keskenään. Lajikulttuurikysely on tarkoitus toteuttaa uudistetulla kyselypohjalla joka toinen vuosi strategiakauden aikana. Seuraava lajikulttuurikysely toteutetaan vuonna 2025.
”Olemme kiitollisia lajiyhteisön vastausinnokkuudesta ja valmiudesta kertoa avoimesti omista kokemuksista lajin parissa. Lajikulttuurikyselyn vastausprosentti kasvoi viime kerrasta lähes 40 prosenttia, mikä oli ilahduttavaa. Haluamme luoda cheerleadingiin Suomen turvallisimman lajikulttuurin, joten on tärkeää, että lajikulttuurin kehittymistä selvitetään strategiakauden aikana säännöllisesti. Tämän kyselyn tulokset toimivat keskeisenä mittarina strategiakaudelle asetettujen tavoitteiden ja tulosten arvioimisessa”, kommentoi Cheerleadingliiton puheenjohtaja Pieta Salonen.
Monipuolisuus ja yhteisöllisyys korostuvat mielikuvissa – suositteluhalukkuus edelleen korkea
Lajin yhteisöllisyys ja monipuolisuus korostuivat kaikkien vastaajaryhmien vastauksissa cheerleadingiin liittyviä mielikuvia kysyttäessä. Vanhemmat nostivat edellisten attribuuttien lisäksi esiin myös lajin vauhdikkuuden. Harrastajat nostivat motivoivimmiksi ja innostavimmiksi asioiksi joukkuehengen ja mahdollisuuden kehittyä.
Lajin parissa olevat suosittelisivat lajia lähes poikkeuksetta. Urheilijoista lajia suosittelisi tuttavalleen varauksetta 87 % ja vanhemmista 83 %. Luvut ovat hyvin samansuuntaisia vuoden 2019 lajikyselyyn verrattaessa. Varauksella suhtautuvat perustelivat näkökantaansa muun muassa sillä, että laji vaatii harrastajalle sopivan ja riittävän kokoisen joukkueen. Sekä vanhemmat että urheilijat nostivat esiin myös harrastuksen kalleuden.
Valmentajille kiitosta ystävällisyydestä, kannustuksesta ja hyvän joukkuehengen luomisesta – kehitettävää urheilijoiden tasapuolisessa kohtelussa
Lajin valmentajat saivat korkeat arviot sekä urheilijoilta että vanhemmilta. Valmentajat koetaan ystävällisiksi ja kannustaviksi ja he onnistuvat myös hyvän joukkuehengen luomisessa. Valmentajat onnistuvat urheilijoiden mukaan erityisen hyvin myös kyvyssä antaa palautetta rakentavalla tavalla. Kehitettävää sen sijaan löytyy tasapuolisesta kohtelusta ja urheilijoiden yksilöllisestä huomioinnista. Vanhemmat olivat hieman urheilijoita kriittisempiä arvioissaan.
Kaavio 1. Urheilijoiden vastaukset kysymykseen ”Kuinka hyvin väittämät pitävät paikkansa, kun arvioit omaa valmentajatiimiäsi” (n=794).
Kaavio 2. Vanhempien vastaukset kysymykseen ”Kuinka hyvin väittämät pitävät paikkansa, kun arvioit lapsesi valmentajatiimiä” (n=851).
Harjoitusten ilmapiiriä selvitettiin kuuden väittämän avulla. Halu itsensä ylittämiseen, uuden oppimiseen ja harjoituksista nauttimiseen olivat korkealla tasolla. Sen sijaan vastaajia mietitytti lajin turvallisuus. ”Mielestäni cheerleading on lajina turvallinen” sai väittämistä alhaisimman arvion.
Kaavio 3. Urheilijoiden ja vanhempien vastaukset harjoitusten ilmapiiriin liittyviin väittämiin asteikolla 1-5 (1 = ei pidä lainkaan paikkaansa, 5 = pitää täysin paikkaansa).
Valmentajien koulutustaso ja jaksaminen huolestuttavat
Tutkimustulosten mukaan cheerleadingin valmentajat ovat melko nuoria, mutta ovat valmentaneet useita vuosia. Kyselyyn vastanneista valmentajista 44 % ilmoitti olevansa 18-vuotias tai nuorempi. Valmentajista yli puolet (52 %) ilmoitti valmennusuransa kestäneen jo vähintään neljä vuotta. Valmentajista valtaosa (94 %) valmentaa muun työn tai opiskelun ohella.
Valmentajista 69 % oli valmiita suosittelemaan valmentajan uraa/tehtävää varauksetta, mikä on hieman vähemmän kuin vuonna 2019, jolloin valmentajista 76 % oli valmiita suosittelemaan valmentajana toimimista.
”On tärkeää tunnistaa valmennustyön haasteet ja pitää huolta valmentajien hyvinvoinnista, jotta tämä luku saadaan uudestaan nousemaan”, liiton valmennusosaamisen kehittäjä Jenni Salomäki kommentoi tulosta.
Valmentajista 92 % arvioi omaavansa riittävän osaamisen ja taidot valmennustehtävään. Kuitenkin valmentajista jopa 17 % ilmoitti, ettei hänellä ole valmentajakoulutusta käytynä. Apuvalmentajakoulutus (ohjauksen perusteet) oli korkein koulutustaso joka neljännellä valmentajalla. Olympiakomitean tunnustaman valmentajakoulutuksen (vähintään taso 1) oli suorittanut 37 % lajin valmentajista.
”On huolestuttavaa, että lajin parissa toimivia kouluttamattomia valmentajia on noin paljon. Oma missioni liiton valmennusosaamisen kehittäjänä on tehdä kaikkeni sen eteen, että kahden vuoden päästä 17 prosenttia on nolla prosenttia. Luotan, että koulutuspolun kehittäminen, joka on tämän vuoden yksi teemoista, kantaa hedelmää tulevien vuosien aikana ja nostaa meidän lajin valmentajien kouluttautumisprosenttia”, Salomäki jatkaa.
Valmentajien kokemat haasteet ja jaksaminen aiheuttavat huolta. Kaksi kolmasosaa valmentajista kertoi kohdanneensa haasteita valmennustyössä viimeisen vuoden aikana. Haasteet kohdistuivat ennen kaikkea omaan jaksamiseen ja haastaviin vuorovaikutustilanteisiin vanhempien kanssa. Haasteita kokeneista valmentajista kuitenkin 68 % kertoi saaneensa riittävästi tukea seurasta tai liitosta haasteiden ratkomiseen.
Joukkuevalintoihin liittyvää drop out -riskiä ehkäistävä
Cheerleadingliiton lajikulttuurikyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa harrastajien ja vanhempien kokemuksia joukkuevalinnoista. Tulosten mukaan 90 % harrastajista tuli valituksi ensisijaisesti haluamaansa joukkueeseen. Lähes puolet (47 %) urheilijoista, jotka eivät tulleet valituksi ensisijaiseen joukkueeseen, kokivat että asialle ei ollut selkeitä perusteluita ja että asiaa ei hoidettu valmentajien puolelta hyvin.
”Jotta voimme ennaltaehkäistä nuorten harrastajien drop outtia, tulee joukkuevalintojen yhteydessä antaa urheilijalle sekä alaikäisen urheilijan kohdalla myös huoltajille selkeät perustelut valinnalle. Heille tulee viestiä selkeästi, miksi harrastaja ei päässyt joukkueeseen, mitä ominaisuuksia hänen kannattaa vielä harjoitella sekä missä joukkueessa hänen on mahdollista jatkaa harrastamista. Koska jokaisella osapuolella on mukana yleensä suuria tunteita, vaatii tilanteiden hoitaminen hyviä vuorovaikutustaitoja. Jos tilanteiden hoitaminen jännittää etukäteen, kannattaa valmentajan pyytää tukea seuralta tai kokeneemmalta valmentajalta ja kehittää vuorovaikutustaitoja kouluttautumalla”, kommentoi liiton valmennusosaamisen kehittäjä Jenni Salomäki.
Uusien lajitaitojen opettelu ei enää pelota, mutta kisoissa epäonnistuminen jännittää
Kyselyssä selvitettiin vuoden 2019 tapaan urheilijoiden kokemaa jännitystä ja pelkoa harjoitus- ja kilpailutilanteissa.
Harrastajista noin joka viides (19 %) kertoi kyselyssä pelkäävänsä säännöllisesti lajitaitojen tekemistä harjoituksissa. Vuonna 2019 uuden liikkeen harjoittelua pelkäsi harjoituksissa säännöllisesti lähes 50 % vastaajista, joten tämän osalta on tapahtunut merkittävää kehitystä parempaan suuntaan. On kuitenkin huomioitava, että varauksella lajiin suhtautuneet vastaajat viittasivat perusteluissaan lajin turvallisuuteen. Erityisesti vanhemmat viittasivat valmennuksen ammattitaitoon ja vastuunkantoon vaarallisia liikkeitä harjoitellessa.
Epäonnistumista kilpailuissa tai näytöksessä jännitetään edelleen paljon. Kyselyyn vastanneista urheilijoista 53 % kertoi jännittävänsä epäonnistumista kisoissa tai näytöksessä melko usein tai jatkuvasti.
”Tulokset osoittavat, että meidän täytyy lajiyhteisönä kiinnittää huomiota siihen, että joukkueet harjoittelevat joukkueen tasoisia taitoja eikä edetä liian nopeasti vaikeampiin taitoihin. Tästä syystä liiton turvallisuuskampanja, HIT-kampanja, on hyvin tärkeä. Kampanjassa joukkueet ja seurat palkitaan turvallisesti ja virheettömästi suoritetuista kilpailusuorituksista. Kun valmentajat suunnittelevat kilpailuohjelman HIT-suoritus tavoitteenaan, ohjelmasta tulee joukkueen tasoinen ja sitä kautta turvallinen. Oikean tasoinen ja turvallinen ohjelma luo onnistumisen kokemuksia koko joukkueelle”, kommentoi liiton valmennusosaamisen kehittäjä Jenni Salomäki.
Ulkonäköpaineet läsnä muttei kasvussa
Esteettisiin taitolajeihin lukeutuvana lajina ulkonäköpaineiden yleisyydestä on tärkeä olla tietoinen. Noin kolmannes (30 %) urheilijoista kertoi kokeneensa viimeisen vuoden aikana cheerleading-harrastukseen liittyviä ulkonäköpaineita. Vuonna 2019 vastaava lukema oli 37 prosenttia.
Valmentajilla on merkittävä rooli nuoren urheilijan kehonkuvan muovautumisessa. Urheilijoista 83 % koki, että oma valmennustiimi osaa puhua ulkonäköön ja kehoon liittyvistä asioista rakentavasti. Myös valmentajien antamat ravinto-ohjeet olivat terveyttä ja hyvinvointia edistäviä valtaosassa (81 %) tapauksissa.
Huomioitavan arvoista on, että kyselyyn vastanneista vanhemmista ainoastaan 7 % arvioi lapsensa kokevan lajiin liittyviä ulkonäköpaineita. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että vanhemmat eivät ole täysin tietoisia lasten kokemuksista.
Kohti kiusaamisvapaata cheeryhteisöä
Kyselyssä selvitettiin urheilijoiden ja valmentajien kokemuksia epäasiallisesta käytöksestä. Tulosten mukaan joka kuudes (16 %) urheilija oli kokenut epäasiallista käytöstä ja valmentajista lähes joka neljäs (22 %). Epäasiallinen käytös ilmeni suurimmaksi osaksi epäasiallisena kielenkäyttönä sekä mielen pahoittamisena ikävistä kommenteista. Epäasiallinen käytös oli urheilijoilla usein toisen urheilijan aiheuttamaa (87 % tapauksissa) ja valmentajilla usein valmennettavan aiheuttamaa (75 % tapauksissa).
Kaksi kolmasosaa (67 %) epäasiallista käytöstä kokeneista harrastajista oli tehnyt toimia epäasialliseen käytökseen liittyen, kuten kertonut asiasta kotona. Kuitenkin ainoastaan kolmannes tapauksista oli viety seuran edustajien tai valmentajien tietoon. Mikäli näin oli tehty, oli enemmistö tilanteista ratkennut hyvin.
Seksuaalinen häirintä on tutkimuksen mukaan erittäin harvinaista.
”Cheerleadingliiton tärkein arvo on olla turvallinen cheerperhe. Lajin suurin voimavara on yhteisöllisyys ja valtaosa lajin harrastajista nauttii lajin harrastamisesta suunnattomasti. Haluamme, että se on sitä jokaiselle lajin parissa toimivalle. Kiusaaminen ja epäasiallinen käytös ovat yhteiskunnallisia ongelmia, mutta me emme halua yhtyä normiin. Toivoisimme, että cheerleading olisi harrastus, jossa oma joukkue olisi turvaverkko ja voimavara, vaikka muuten kokisi kiusaamista esimerkiksi koulussa. Kiusaaminen ei kuulu cheerleadingiin ja olemme sitoutuneet sen kitkemiseen. Konkreettisia toimenpiteitä on jo tehty, kuten ilmiöksi muodostuneen kiusaamisen vastaisen Koppi kaverista –kampanjan lanseeraus ja maajoukkueurheilijoiden mukaantulo tärkeän sanoman sanansaattajiksi. Tulemme ehdottomasti jatkamaan toimenpiteitä”, kommentoi liiton toiminnanjohtaja Tiina Kuikka.
Myös cheerleadingseurat yhtyvät huoleen ja sitoutuvat kiusaamisen kitkemiseen.
“Yhteiset keskustelut jäsenistön kanssa ovat vahvistaneet meille, että tämä on huoli, jota lähdemme yhdessä ratkomaan. Kyseessä on lajiyhteisön yhteinen vastuu ja kiusaamisen kitkeminen lähtee jokaisesta cheerin parissa toimivasta”, Kuikka jatkaa.
Toimenpiteet lajikulttuurin kehittämiseksi käynnissä
Vuosi 2024 käynnisti Suomen Cheerleadingliitossa uuden strategiakauden. Liiton uusi strategia ja siinä määritetyt painopisteet ja toimenpiteet vastaavat lajikulttuurikyselyssä esiin nousseisiin haasteisiin.
”Turvallisuus on Cheerleadingliiton strategian läpileikkaava arvo. Haluamme edistää jokaisen lajin parissa toimivan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta asettaen tämän kyselyn pohjalta selkeät mittarit, joilla seuraamme tavoitteiden saavuttamista. Turvallisen lajikulttuurin luomiseen tarvitaan koko lajiyhteisöä, joten seuraava askel onkin pitää huolta strategian jalkautumisesta seurojen toimintaan”, puheenjohtaja Pieta Salonen kommentoi.
Jo vuodelle 2024 on valmisteltu useita vaikuttavia toimenpiteitä lajikulttuurin kehittämiseksi.
Jatkamme valmentajilta kiitosta kerännyttä HIT-kampanjaa sekä tuemme valmentajien hyvinvointia ja voimavaroja kouluttamisen keinoin. Vuoden aikana valmistuu myös liiton pedagoginen linjaus sekä otetaan käyttöön uusi epäasiallisen käytöksen ilmoittamisväylä.
”Lisäksi tarjoamme seuroille konkreettista apua mahdollistamalla lajikulttuurikyselystä seurakohtaiset raportit, mikäli tietty vastaajamäärä ylittyy ja anonymiteetti saadaan säilytettyä. Näin seura pystyy tarkastelemaan omien jäsentensä vastauksia suhteessa koko Suomen vastauksiin ja kehittämään seuran sisäisiä toimenpiteitä. Lajikulttuuria edistetään yhteisvoimin”, kommentoi liiton toiminnanjohtaja Tiina Kuikka.
Lajikulttuurikyselyn tuloksiin pääset perehtymään täältä.
Lisätietoja:
SCL Viestintä- ja markkinointiasiantuntija
Wilma Sirkka
wilma.sirkka@scl.fi / puh. 050 304 7987
Lue lisää tästä aiheesta
