Tuomariblogi | 19.2.2013 | Monenlaista menoa ja pitkiä päiviä – cheerleadingtuomarointia ulkomailla

Saara Martikka

Monesti luullaan, että ulkomaiset tuomarointireissut ovat mukavia pikku matkoja, nähtävyyksiä ja uusia kaupunkeja, virkistäviä viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tavallaan ovatkin, tosin virkistäytyminen on cheerkuplassa olemista lähes aamusta iltaan, ja kaupunkia yleensä ehtii nähdä parhaiten lentokentältä hotellille matkatessa auton ikkunasta.

Jos kuskiksi sattuu joku paikallinen, kilpailuja järjestävän liiton aktiivi, aktiivin äiti, naapuri, työkaveri tai jonkin harrastajan vanhempi, (olen tavannut kaikki heidät) voi hän samalla kertoa paikallisesta menosta enemmän kuin kunnon turistikierros. Olen tavannut auton takapenkillä matkalla lentokentälle ja sieltä pois aivan uskomattomia cheerleadingin ystäviä, jotka ovat kertoneet mielenkiintoisia asioita ja yksityiskohtia paikallisesta arkielämästä ja elämästä ylipäätään.

Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt senkertaisen kilpailujärjestäjän naapuri, joka kuskasi meitä kentälle vähän pidempää reittiä. Matka jäi mieleeni mm. siksi, että pelkäsin (erittäin aiheellisesti) myöhästyväni lennolta (matka kesti 20 minuutin sijasta reilun tunti ja 20 minuuttia) mutta mieleen jäivät myös peribrittiläiseen tyyliin kerrotut jutut paikallisista ravintoloista, joita tämä ruokaa rakastava rouva kertoili ajellessaan kaikessa rauhassa läpi eri asuinalueiden ja ohi eri ravintoloiden (hän ei pitänyt currysta). Kentällä minut saatettiin juosten lähtöportille ja kehotettiin ehkä hieman närkästyneesti ensi kerralla saapumaan paikalle mielellään jo ennen lennon lähtöä.

Joskus joukkueita on huomattavasti enemmän kuin mihin Suomessa on tottunut. Viidenkymmenen joukkueen sarjassa saa todella käyttää ihan koko skaalaa, kun yrittää saada eroja joukkueiden välille. Myös luovuus on huipussaan, kun yrittää vieraalla kielellä keksiä edes hieman vähemmän itseään toistavia kommentteja kaavakkeeseen.

Mutta miksi sitä vastaa ”kiitos mielelläni” tiedusteluihin käytettävyydestä tuomariksi ulkomaisiin kilpailuihin vuosi toisensa jälkeen? Vaikka päivät ovat pitkiä, käsitys tuomareiden lounaasta voi olla sipsipussi ja suklaapatukka unohtamatta cola-tölkkiä, saa jokaiselta reissulta silti paljon enemmän, kuin osaa odottaakaan. Olen lähes joka kerta yhtä vaikuttunut cheerleadingin universaaliudesta. Esiintymisen innosta, fiiliksestä, tsemppauksesta, hymyistä ja innostuksesta. Siitä, kuinka kilpailuiden alettua sitä voisi pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta olla melkein missä tahansa cheerleadingkilpailussa. Cheerleaderit ovat pohjimmiltaan joka paikassa samanlaisia. Siinä hetkessä, kun musiikki alkaa, ja kynä on valmiudessa kirjoittamaan ensimmäisen stuntin tai pyramidin muistiinpanoihin, on jotain samanlaista ja yhtä innostavaa aina. 

Tietysti erilaiset joukkueet, säännöt, arvostelukaavakkeet ja tavat tehdä asioita myös kehittävät ja antavat perspektiiviä tarkastella suomalaista kilpailusysteemiä ja tuomaritoimintaa. Tiukoissa paikoissa oppii aina jotain uutta ja luottamaan omaan osaamiseensa, ja uutta oppii, vaikka kilpailun taso olisikin alhaisempi mitä kotimaassa on tottunut.  Oppii myös arvostamaan meidän loppuun asti objektiivista ja puolueetonta systeemiä (eikä kukaan kerro, että sinun täytyy muuttaa juuri antamiasi pisteitä syystä, jota itse et ymmärrä), sääntöjä, joita parannetaan ja pidetään ajan tasalla jatkuvasti. Sitä, että tuomariavustajat ovat joskus aiemmin ainakin nähneet lajia ja tietävät, että kesken esityksen ei voi mennä keskiviivalle kannustamaan.

Ehkä lähtemään saa pohjimmiltaan eniten se, että saa olla mukana. Saa olla yksi niistä, jotka ovat mukana tässä mahtavassa lajissa. Se on etuoikeus.

Tuomariblogi | 1.2.2013 | Tuomarin kisapäivä

 

Tuomariblogi tarjoaa cheerleadingin harrastajille ja kilpailijoille sisäpiirin kurkistuksen kilpailutuomaroinnin maailmaan. Kirjoittajina ovat Suomen Cheerleadingliiton tuomarit. Blogin ylläpidosta vastaa Tuomarivaliokunta.

Paperit järjestykseen ennen sarjaa

Hinni Ollila: Tuomarin kisapäivä

Cheerleading-kisoissa eturivissä istuu joukko ihmisiä, jotka eivät ole oman kilpauran jälkeen malttaneet lähteä matolta tai parketilta katsomoon asti, vaan jääneet eturiviin. Kisapäivänä tapaamispaikalla on vastassa iloisia ja jännittyneitä ilmeitä: oma joukkue, tuomarit.

Tähän on valmistauduttu huolellisesti.

Tuomarivaliokunta ehdottanut Suomen Cheerleadingliiton hallitukselle tuomaristot, joihin on valittu sopivimmat tuomarit. Tarvitaanko kokenein mahdollinen tuomaristo? Voidaanko hyödyntää tuomarien erikoisosaamista? Toisaalta jokaisen pitää päästä arvostelemaan tarpeeksi kisoja, jotta tuntuma pysyy ja tuleviinkin kilpailuihin saadaan pätevä ja kokenut tuomaristo.

Kun valinnat ovat selvillä, tuomarit tutustuvat omien sarjojensa sääntöihin ja kaavakkeisiin. Myös sääntövaliokunnalta pyydetään kooste joukkueiden kysymistä  kysymyksistä, jotta sääntötulkinnat ovat linjassa. Erityisesti päätuomarin ja teknisten on tunnettava säännöt; ohjelman aikana ei ole aikaa selata papereita.

Käytännön asioista huolehtiminen auttaa keskittymään olennaiseen kisapäivänä. Miltä aikataulu näyttää? Sarjojen välillä pitäisi ehtiä käydä läpi vähennykset, ja mieluusti myös syödä. Pisteet on tarkistettava ennen tulosten julkistamista. Kuka hoitaa, kun pitäisi löytyä tietyn joukkueen valmentaja, puuttuva keskiviiva tai ajanottokello? Ketkä menevät valmentajapalaveriin?

Kuuluttaja kutsuu joukkueen, jolle yleisö hurraa. Jännittää sopivasti. Tiedän, että osaan, mutta ehdinkö, näenkö kaiken, entä jos jäädyn täysin?

Sitten oikean ohjelman mukana tulee tunne, joka vetää kisoihin kerta ja vuosi toisensa jälkeen. Liikkeet napsahtavat kohdalleen, kuviot muodostuvat kuin itsestään ja tekemisen riemu tarttuu joukkueesta niin yleisöön kuin tuomaristoonkin.  Joukkueen kehitys, koreografian oivallukset ja harjoituksen hiomat onnistumiset tekevät tuomarin kisapäivästä hienon. Jokaisella  meistä on oma osuutensa siihen, että kisapäivä on onnistunut ja urheilijoiden kova työ palkitaan hyödyllisellä palautteella, reilulla arvostelulla ja  silloin, kun se on ansaittu, voitolla.

Nähdään kisoissa!

Jenni-valmentajan mietteitä leireistä

Tanssimaajoukkue on leireillyt alkusyksystä lähtien jo useaan kertaan. Samaan aikaan kaikki tanssijat ovat treenanneet myös omissa seurajoukkueissaan. Nyt MM-kisoihin on enää vajaa 3 kuukautta, joten MM-treeni on varmasti parhaimmillaan ja jokaisen urheilijan mielessä päivittäin. Myös kilpailukoreografia on jo opeteltu. Lue alta joukkueen valmentajan ajatuksia leireistä ja erityisesti joulukuussa opetellusta MM-koreografiasta.
Jennin mietteitä leireistä ja koreografiasta:

Leirit ovat alusta asti lähteneet sujumaan hyvin. Syksyn ensimmäisillä leireillä katseltiin maajoukkuerinkiläisten tekniikoita: mitä pitäisi jokaisen vielä opetella, mitä osa aluetta henkilökohtaisesti kehittää ja mitä tekniikoita jokaisen vielä hioa sekä sitä minkälaisessa fyysisessä kunnossa tytöt ovat. Leireillä myös keskityttiin luomaan yhtenäinen tyyli esimerkiksi tekniikoille, joita eri seuroista tulleet urheilijat ovat saattaneet aikaisemmin harjoitella eri tavoilla.

Kyllähän kuumeisesti jokainen odotti Hayleyn saapumista ja suuri odotus palkittiin. Koreo on erittäin nopeatempoinen ja hyvin erilainen kuin normaalisti olemme suomessa tottuneet näkemään. Hyvin pom- tyylinen ohjelma, jossa on paljon yllätyksellisiä momentteja. Tietenkin ohjelmaa pitää vielä hioa ja paljon! Muutoksia joudumme Ritan kanssa varmasti vielä tekemään, mutta suuremmat muutokset tehdään ja tehtiinkin jo heti alkuvaiheessa. Muutamaan kohtaan olemme Ritan kanssa pyytäneet Hayleyn tekemään pieniä muutoksia seuraavaa leiriä ajatellen. Näin saadaan kokonaisuus toimimaan ja niin että kaikki ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Kaikilla on kyllä ollut erittäin hyvä fiilis leireillä, tytöt ovat reenaneet erittäin ahkerasti ja kotiharjoittelun tulokset kyllä näkyvät. Nyt on vain tehtävä paljon töitä tulevilla leireillä, jotta saadaan ohjelmaan sen vaativaa energisyyttä ja poweria!

Tanssimaajoukkue blogi | 1.2.2013 | Jenni-valmentajan mietteitä leireistä

 

Tanssimaajoukkue on leireillyt alkusyksystä lähtien jo useaan kertaan. Samaan aikaan kaikki tanssijat ovat treenanneet myös omissa seurajoukkueissaan. Nyt MM-kisoihin on enää vajaa 3 kuukautta, joten MM-treeni on varmasti parhaimmillaan ja jokaisen urheilijan mielessä päivittäin. Myös kilpailukoreografia on jo opeteltu. Lue alta joukkueen valmentajan ajatuksia leireistä ja erityisesti joulukuussa opetellusta MM-koreografiasta.

Jennin mietteitä leireistä ja koreografiasta:

Leirit ovat alusta asti lähteneet sujumaan hyvin. Syksyn ensimmäisillä leireillä katseltiin maajoukkuerinkiläisten tekniikoita: mitä pitäisi jokaisen vielä opetella, mitä osa aluetta henkilökohtaisesti kehittää ja mitä tekniikoita jokaisen vielä hioa sekä sitä minkälaisessa fyysisessä kunnossa tytöt ovat. Leireillä myös keskityttiin luomaan yhtenäinen tyyli esimerkiksi tekniikoille, joita eri seuroista tulleet urheilijat ovat saattaneet aikaisemmin harjoitella eri tavoilla.

Kyllähän kuumeisesti jokainen odotti Hayleyn saapumista ja suuri odotus palkittiin. Koreo on erittäin nopeatempoinen ja hyvin erilainen kuin normaalisti olemme suomessa tottuneet näkemään. Hyvin pom- tyylinen ohjelma, jossa on paljon yllätyksellisiä momentteja. Tietenkin ohjelmaa pitää vielä hioa ja paljon! Muutoksia joudumme Ritan kanssa varmasti vielä tekemään, mutta suuremmat muutokset tehdään ja tehtiinkin jo heti alkuvaiheessa. Muutamaan kohtaan olemme Ritan kanssa pyytäneet Hayleyn tekemään pieniä muutoksia seuraavaa leiriä ajatellen. Näin saadaan kokonaisuus toimimaan ja niin että kaikki ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Kaikilla on kyllä ollut erittäin hyvä fiilis leireillä, tytöt ovat reenaneet erittäin ahkerasti ja kotiharjoittelun tulokset kyllä näkyvät. Nyt on vain tehtävä paljon töitä tulevilla leireillä, jotta saadaan ohjelmaan sen vaativaa energisyyttä ja poweria!