Tuomariblogi | 19.3.2013 | Rasteilla jatkoon – Tuomarointia Puolassa

 

Heli Kaskela

Tuomarointi ulkomailla on aina kokemus, olipa sitä tekemässä ensimmäistä kertaa tai olipa takana jo useita visiittejä eri maihin. Jatkan Saaran viitoittamalla tiellä ja edellisen blogipostauksen hengessä kerron myös tuomaroinnista ulkomailla – Tällä kertaa Puolassa.

Puolalainen cheerleadingtoiminta on maan lajihistorian alusta asti painottunut cheertanssiin ja vasta viime vuonna maan mestaruuskisoissa järjestettiin ensimmäistä kertaa myös sarjoja cheer-joukkueille. Vuosi sitten niissä kilpaili muutama ryhmästunt-joukkue ja kaksi suurta joukkuetta. Tälle vuodelle määrä oli triplaantunut, mikä on huikea saavutus näin lyhyessä ajassa. Tanssisarjat ovat sitä vastoin vahvoissa kantimissa ja niissä kilpaillaankin erittäin laajasti.

Tanssi on Puolassa jaettu kahteen erityyppiseen kategoriaan: Pom-sarjaan ja Cheerdance-sarjaan. Näiden ero on huomattava: Cheerdance-sarja on meikäläisittäin tutumpi pakollisine tekniikoineen, kun taas Pom-sarjan tarkoitus on olla teknisesti helpompi sarja ilman mainittavia pakollisia elementtejä ja se arvostellaan nk. ”entertainement value” -tyyppisellä ajatuksella. Pom-sarjan ohjelman pitää sisältää yksi B-tason cheerhyppy, piruetti ja jalanheittoja. Muuten ohjelma voi olla ”mitä vaan” ja hyvin usein ohjelmissa onkin jokin teema tai muu kantava ajatus. Pom-sarjan arvostelu onkin luku sinänsä, sillä hyvinkin erityyppisten ohjelmien ”viihdyttävyyden” arvioiminen on erittäin subjektiivista – Jollekin on viihdyttävää katsoa teemallista ohjelmaa, olipa se sitten Merimies- tai Armeija-henkinen, kun taas jollekin viihdyttävää on suora kopio cheerdance-sarjan ohjelmasta, josta on kuitenkin karsittu kaikki tekniikka pois.

Joku voisi hyvin kysyä, että miksi ihmeessä tuollainen viihdyttävyys-aspektilla toimiva sarja on yleensäkään olemassa, mutta itse asiassa se toimii loistavana ”sisäänheittosarjana” lajin pariin – Sarjassa ei vaadita teknisesti paljoa, jolloin osallistumiskynnys siihen on matalalla ja uusien joukkueiden on helppo tulla kilpailutoimintaan sitä kautta mukaan. Pom-sarjan suosiosta kertoo se, että siinä on perusikäluokkien (minit, juniorit ja aikuiset) lisäksi myös lisäikäluokkina Senior II 29–49 -vuotiaille ja Senior III yli 50-vuotiaille. Erityisesti 50+ -sarjan osallistujat räjäyttivät koko hallin upealla esityksellään. Vanhin kilpailija tässä joukkueessa oli 70-vuotias, mutta iästä huolimatta jalanheitot nousivat ja tanssi oli vauhdikasta. Puolassa voitaneen siispä jo sanoa, että cheerleading on nk. elinkaarilaji. Suomessa se ei sitä vielä ole. Olisiko tässä meillekin uuden kilpailusarjan harkinnan paikka? Samoin Suomessa tuskaillaan cheertanssin harrastajien vähyyden kanssa – Olisiko vähemmän tekniikkaa vaativa ”sisäänheittosarja” tarpeen meilläkin? Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi.

Maissa, joissa on jo suhteellisen pitkät perinteet cheerleadingilla, on hyvin usein myös omanlaisensa kilpailujärjestelmä, -säännöt ja arvostelukaavakkeet. Ottamatta kantaa siihen, pitäisikö kaikkialla maailmassa olla samat säännöt ja kaavakkeet voin kuitenkin todeta, että profiloidut käytänteet tai säännöt ovat osa kunkin maan omaa historiaa ja lajin kehitystä. Puolassa on ainakin omien kokemuksieni mukaan yksi erilaisimmista lajin kilpailutavoista.

Puolan mestaruuskilpailu on kaksipäiväinen: Lauantaina tapahtuu karsinta ja sunnuntaina kilpaillaan finaalit. Lauantain karsinnan menetelmä on kilpatanssin arvostelusta tuttu ja siinä ei täytetä arvostelukaavakkeita tai anneta pisteitä lainkaan, vaan jokainen tuomari antaa rastin jokaisessa sarjassa kuudelle eri ohjelmalle, jotka omasta mielestään haluaisi nähdä sunnuntain finaalissa. Eniten rasteja saaneet kuusi joukkuetta per sarja etenevät siten seuraavan päivän finaaleihin.

Joskus rasteja saattaa tällaisessa systeemissä tulla tasamäärä kahdelle joukkueelle. Silloin tasarasteilla olevat joukkueet saapuvat esittämään kilpailuohjelmansa uudelleen, jolloin tuomarit merkitsevät nämä paremmuusjärjestykseen merkitsemällä heille sijaluvun 1 tai 2. Enemmän ykkösiä saanut joukkue etenee finaaliin. Tällaisella uusintakierroksella on ilmassa yleensä sellaista ”tanssi henkesi edestä” -tunnelmaa, joka välittyy tuomaristoonkin saakka.

Toisen päivän finaaliin pääsyä tulevat kaikki joukkueet kuulemaan toisen päivän aamun avajaisseremoniaan täydessä kilpailuvarustuksessa. Mikäli oman joukkueen nimeä ei kuulu, siirrytään katsomon puolelle katsomaan finaaleja ja kannustamaan sinne päässeitä joukkueita. Ja mikäli oma joukkue pääsi finaaliin, alkaa avajaisista vasta varsinainen kilpailupäivään valmistautuminen. Vaikka kaikki valmistautuvat myös sunnuntaina täydessä kisavarustuksessa aamulla kuulemaan finaaliin päässeet ja kaikkien matka ei sinne luonnollisesti jatku, en ole koskaan nähnyt pettyneitä ilmeitä kilpailijoiden kasvoilla – Se on erittäin arvostettavaa ja kertoo hyvästä (ja hyvin valmennetusta) lasten ja nuorten suhtautumisesta kilpaurheiluun. Toisena päivänä otetaan finaaliarvosteluun arvostelukaavakkeet käyttöön ja annetaan joukkueille pisteet, joiden mukaan tulokset määräytyvät.

Olen asettanut viime vuosina omassa tuomaroinnissani tavoitteeksi sen, että yksikään arvostelukaavake ei lähde käsistäni ilman, että olen kirjoittanut siihen palautetta ohjelmasta. Kommenttien kirjoittaminen ei ole kaikkialla vakiintunut tapa tuomareiden keskuudessa ja on hyvin henkilökohtaisesti tuomarista kiinni, kirjoittaako hän palautetta ja jos, niin kuinka paljon. Puolassa tuomaroidessani tein tällä kertaa havainnon, että olin lähes ainoa seitsemän hengen paneelissa, joka oikeasti kirjoitti kaavakkeisiin kommentteja. Uskaltauduin mielenkiinnosta kysymäänkin muutamalta hiukan tuntemattomammalta kollegalta, miksi he eivät kirjoita mitään kaavakkeisiin. Tuomareiden vastaukset olivat hyvin persoonasta (ja kansallisuudestakin) riippuvaisia. Yksi oli sitä mieltä, ettei hänen tehtävänsä ole olla valmentaja ja neuvoa kuinka asiat tehdään, vaan valmentajan tulee itse selvittää muilla keinoilla, missä on vika jos joukkue ei menesty. Toinen tuomari taas epäili, etteivät kaavakkeet kuitenkaan päädy kilpailijoille nähtäväksi tai jos päätyvät, niin sikäläiset valmentajat eivät osaa tulkita englanninkielistä palautetta… Ja kolmannella sitten tietysti se tutumpi syy: Aika ei riitä.

Ajan puute tuomaroidessa on minullekin tuttua. Ja tottakin se on, aina ei oikeasti joukkueiden välillä ole hurjasti aikaa ja jos tuomari ei ole vielä kovin kokenut, menee ohjelmien välinen aika luonnollisesti itse arviointiin ja pisteenlaskuun. Kaksi ensimmäisenä mainittua syytä taas ovat mielestäni aivan uskomattomia – Itse uskon, että avain onnistuneempaan koreografiaan tai epäkohtien huomaamiseen löytyy myös arvostelukaavakkeesta ja niihin mahdollisesti tuomarin kirjoittamista kommenteista, jota kautta valmentaja saa arvokasta tietoa ja palautetta siitä, mitä ensi kerraksi voisi vielä ohjelmassa parantaa.

Vaikka päivät ulkomailla tuomaroidessa ovat pitkiä ja tauot lyhyitä, eikä päivän jälkeen jaksa enää mitään, se kaikki on toisarvoista sen rinnalla, kuinka paljon muiden maiden kilpailuissa käyminen avartaa omaa lajinäkemystä ja kuinka paljon matkalta saa kotiintuomisina uusia kokemuksia ja pohdittavaa. Ja tältä matkalta jää myös mieleen se pieni minityttö, jonka äiti tuli tulkin kanssa pyytämään yhteistä valokuvaa tyttärensä kanssa. Olin jäänyt tytön mieleen kisasuorituksen aikana ”hymyilevänä ulkomaalaistuomarina” ja hän halusi muistoksi yhteiskuvan. Mikäs siinä, sellaisena mielellään haluan mieleen jäädäkin.

 

 

SCL hakee vapaaehtoistyöntekijötä Suomi-Ruotsi Maaotteluun 25.5.2013

HALUATKO OLLA MUKANA TEKEMÄSSÄ HISTORIAA?

Cheerleadingin kautta aikain ensimmäinen Suomi-Ruotsi Maaottelu järjestetään lauantaina 25.5.2013 Vantaalla Valtti Areenalla. Haemme nyt kilpailuvaliokunnan tueksi energistä vapaaehtoisjoukkoa, jonka avulla teemme yhdessä kilpailut mahdolliseksi.  Vapaaehtoisilta edellytämme vähintään 16-vuoden ikää ja reipasta asennetta.

Vapaaehtoisten työtehtäviä ovat mm. tuotemyynti, kulunvalvonta, kisatoimiston työtehtävät, korutarkastus ja tuomariavustajana toimiminen. SCL tarjoaa vapaaehtoisille työntekijöille kilpailupäivänä lounaan ja T-paidan.

Mikäli kiinnostuit, lähetäthän seuraavat tiedot itsestäsi osoitteeseen: vapaaehtoiset@scl.fi.

– nimi

– ikä

– sähköpostiosoite

– puhelinnumero

– t-paidan koko

– erityisruokavalio

– työpistetoive ja mahdollinen aikaisempi kokemus SCL:n kilpailuiden vapaaehtoistyöntekijänä

– oletko käytettävissä lauantain kisapäivän lisäksi perjantai-iltana 24.5. kilpailuiden rakentamisessa

– mahdolliset työrajoitteet

Huomioithan, että ilmoittautumalla mukaan, sitoudut tekemään töitä Maaottelussa koko kilpailupäivän ajan. Tarkemmat työvuorot ja -ajat ilmoitetaan rekrytoinnin päätyttyä. Vapaaehtoiseksi ilmoittautuminen päättyy perjantaina 29.3.2013. Lisätietoja työtehtävistä Maaottelussa voi tiedustella osoitteesta vapaaehtoiset@scl.fi.

Tehdään yhdessä ikimuistoiset kilpailut!

 

Koreografian hiontaa helmikuun leirillä

Reilun kuukauden tauon jälkeen tanssimaajoukkueen porukka kokoontui jälleen yhteen Tampereella, Varalan Urheiluopistolla. Tälle leirille mukaan saatiin jenkkivahvistus Leslie Attwood, jonka tarkoituksena oli hioa joulukuussa tehtyä koreografiaa lopullisiin uomiinsa.
Perjantain harjoitukset alkoivat Leslien ohjaamilla alkulämmittelyillä. Lämmittelyt olivat tehokkaat ja saimme uutta näkökulmaa harjoitusten avaamiseen. Hyvin lähti viikonloppu käyntiin – hyvillä hapoilla Perjantai-illan keskityimme ohjelman tekniikkaosioihin, joihin saimme hyviä vinkkejä. Leslie on erityisesti tunnettu erinomaisena tekniikkavalmentajana ja koreografina.
Lauantaiaamu alkoi Varalan maittavalla aamupalalla. Aamupalan sulattelun jälkeen pääsimme kisaohjelman kimppuun. Kävimme ohjelmaa pala palalta läpi ja tarkensimme muun muassa laskuja, asentoja ja liikkumisia sekä teimme pieniä muutoksia, jotta ohjelmasta tulisi paras mahdollinen kokonaisuus. Erityisesti kuvioihin liikkumisten ja kuvioiden muodostamisten kanssa on kova työ, sillä joukkue pääsee treenaamaan niin harvoin yhdessä. Yhdennäköisyyden löytäminen on haastavaa, kun tyttöjä on monesta eri joukkueesta ja kukin treenaa leirien väliset viikot tahollaan. Toisaalta nämä haasteet voidaan kääntää tämän projektin vahvuudeksi, sillä voimme oppia paljon toistemme työskentelytavoista ja liikekielestä.
Lauantain aikana saimme lähes koko ohjelman hiottua ja tehtyä tarvittavat muutokset. Lisäksi kuvasimme ohjelman pätkiä videolle, jotta voimme hyödyntää niitä omassa treenaamisessa ja oppimisessa. Vauhdikas treenipäivä huipentui joukkueen yhteiseen saunailtaan. Tällä kertaa pääsimme nauttimaan Varalan upeista maisemista rantasaunalla. Palautumista edistettiin suomalaisella traditiolla – avantouinnilla, johon Lesliekin uskaltautui muiden kiljahteluista huolimatta. Illan päätteeksi saimme äänestää joukkueellemme kapteenin. Kuka valittiin, se jää nähtäväksi…
Viimeinen treenipäivä aloitettiin loppuohjelman hiomisella. Teimme ohjelmaa läpi osissa ja parityöskentelynä, jolloin saimme toisiltamme arvokasta palautetta tekemisestämme.  Itse kukin sai huomata, että tekemistä ennen kisamatolle astumista riittää niin ohjelman liikkeiden kuin kunnon kanssa. Jotta kisasuoritus saadaan hiottua huippuunsa, on jokaisen tehtävä paljon töitä viimeisten leirien välillä. Sovimme hyviä pelisääntöjä treenaamisen suhteen; jokaisen tulee treenata maajoukkuekoreografiaa tietty tuntimäärä viikossa ja kuvata säännöllisesti ohjelmavideoita muiden joukkuelaisten nähtäville.
Innolla odotamme seuraavaa leiriä, vaikka yhteisen treeniajan vähyys kauhistuttaakin. On se yhdessä tekeminen vaan parasta!
Reeniterkuin,

Tampereen tytöt: Anniina, Jutta, Juulia, Kaisa ja Katariina

Tanssimaajoukkue blogi | 7.3.2013 | Koreografian hiontaa helmikuun leirillä

 

Reilun kuukauden tauon jälkeen tanssimaajoukkueen porukka kokoontui jälleen yhteen Tampereella, Varalan Urheiluopistolla. Tälle leirille mukaan saatiin jenkkivahvistus Leslie Attwood, jonka tarkoituksena oli hioa joulukuussa tehtyä koreografiaa lopullisiin uomiinsa.

Perjantain harjoitukset alkoivat Leslien ohjaamilla alkulämmittelyillä. Lämmittelyt olivat tehokkaat ja saimme uutta näkökulmaa harjoitusten avaamiseen. Hyvin lähti viikonloppu käyntiin – hyvillä hapoilla  Perjantai-illan keskityimme ohjelman tekniikkaosioihin, joihin saimme hyviä vinkkejä. Leslie on erityisesti tunnettu erinomaisena tekniikkavalmentajana ja koreografina.

Lauantaiaamu alkoi Varalan maittavalla aamupalalla. Aamupalan sulattelun jälkeen pääsimme kisaohjelman kimppuun. Kävimme ohjelmaa pala palalta läpi ja tarkensimme muun muassa laskuja, asentoja ja liikkumisia sekä teimme pieniä muutoksia, jotta ohjelmasta tulisi paras mahdollinen kokonaisuus. Erityisesti kuvioihin liikkumisten ja kuvioiden muodostamisten kanssa on kova työ, sillä joukkue pääsee treenaamaan niin harvoin yhdessä. Yhdennäköisyyden löytäminen on haastavaa, kun tyttöjä on monesta eri joukkueesta ja kukin treenaa leirien väliset viikot tahollaan. Toisaalta nämä haasteet voidaan kääntää tämän projektin vahvuudeksi, sillä voimme oppia paljon toistemme työskentelytavoista ja liikekielestä.

Lauantain aikana saimme lähes koko ohjelman hiottua ja tehtyä tarvittavat muutokset. Lisäksi kuvasimme ohjelman pätkiä videolle, jotta voimme hyödyntää niitä omassa treenaamisessa ja oppimisessa. Vauhdikas treenipäivä huipentui joukkueen yhteiseen saunailtaan. Tällä kertaa pääsimme nauttimaan Varalan upeista maisemista rantasaunalla. Palautumista edistettiin suomalaisella traditiolla – avantouinnilla, johon Lesliekin uskaltautui muiden kiljahteluista huolimatta. Illan päätteeksi saimme äänestää joukkueellemme kapteenin. Kuka valittiin, se jää nähtäväksi…

Viimeinen treenipäivä aloitettiin loppuohjelman hiomisella. Teimme ohjelmaa läpi osissa ja parityöskentelynä, jolloin saimme toisiltamme arvokasta palautetta tekemisestämme.  Itse kukin sai huomata, että tekemistä ennen kisamatolle astumista riittää niin ohjelman liikkeiden kuin kunnon kanssa. Jotta kisasuoritus saadaan hiottua huippuunsa, on jokaisen tehtävä paljon töitä viimeisten leirien välillä. Sovimme hyviä pelisääntöjä treenaamisen suhteen; jokaisen tulee treenata maajoukkuekoreografiaa tietty tuntimäärä viikossa ja kuvata säännöllisesti ohjelmavideoita muiden joukkuelaisten nähtäville.

Innolla odotamme seuraavaa leiriä, vaikka yhteisen treeniajan vähyys kauhistuttaakin. On se yhdessä tekeminen vaan parasta!

Reeniterkuin,
Tampereen tytöt: Anniina, Jutta, Juulia, Kaisa ja Katariina

SCL päivittänyt urheiluopistoihin hakevien pisteytystä

SCL päivittänyt urheiluopistoihin hakevien pisteytystä

 

Suomen Cheerleadingliitto on päivittänyt urheiluopistoihin hakevien urheilijoiden pisteytystä. Nykyisessä järjestelmässä arvioidaan joukkuemenestyksen sijaan urheilijoiden henkilökohtaisia taitoja, mikä takaa yhdenmukaisen kohtelun eri seurojen ja sarjojen urheilijoille. Urheilijoiden taidot arvioidaan liittoon toimitetun videon perusteella.

Lisätietoja uudesta pisteytysjärjestelmästä sekä tarkempia ohjeita näytettävistä taidoista voi kysyä oman seuran yhteyshenkilöltä tai liiton koulutussuunnittelija Henri Haukkovaaralta (henri.haukkovaara(at)scl.fi).