Naisten Cheermaajoukkueen toinen leiri – ensimmäinen kirjoitus urheilijoiden näkökulmasta

Hei kaikki!
Kirjoitamme ensimmäistä kertaa maajoukkueprojektista urheilijoiden näkökulmasta.  Ensimmäiset leirit ja esiintyminen on jo takanapäin ja fiilikset käynnissä olevasta projektista ovat mahtavat! Oli huikeata esiintyä ensimmäistä kertaa joukkueena Autumn Roar -kilpailussa, kun koko yleisö kannusti yhteen ääneen Suomea!
Valmiina ensiesiintymiseen Autumn Roar –kilpailuissa! 
Valmentajilta olimme saaneet ohjeet, mitä treenata leirien välissä ja toinen leiri tuli todella nopeasti.
Toinen leiri alkoi perjantaina ja heti ensimmäisissä treeneissä ryhdyttiin tositoimiin. Keskityimme etenkin stunttien laskuihin ja ajoituksiin, jonka lisäksi treenasimme pyramideja useilla eri taidoilla. Saimme jopa kokeilla itse ideoimiamme pyramideja!

Koska maajoukkue koostuu eri seurojen urheilijoista, on tärkeää muodostaa yhteisiä tapoja ja perinteitä.  Jotta meillä olisi jokin yhdistävä tekijä, ja tuntisimme yhteenkuuluvuutta, saimme valmentajilta pienen yllätyksen: sinisen kengännauhan oikeaan kenkään! Kengännauha auttaa meitä muistuttamaan maajoukkueprojektista, ja erottamaan maajoukkueleirit seurajoukkueen harjoituksista. Leirillä jaettiin myös maajoukkuetuulipuvut.


Lauantaiaamu alkoi kapteenitunnilla, jolla keskustelimme yhteisistä arvoista.  Valitsimme kolme parasta joista tuli meidän cheermaajoukkueen arvot:
      1.      Omistautuneisuus
      2.      Luottamus
      3.      Hauskuus

Lauantain treeneissä jatkettiin ajoitusten hiomista ja pyramideja. Aamupäivän treenien jälkeen suuntasimme yhdessä tanssimaajoukkueen kanssa palautumisluennolle. Lauantaina treenattiin myös huutoa, joka tuntui alusta alkaen luontevalta ja hyvältä!  
Yhdessä tanssimaajoukkueen kanssa, palautumisluennon jälkeen
Leiri jatkui sunnuntaille asti, jolloin rutistimme vielä viimeiset mehut itsestämme, opetellessamme MM-kisaohjelman paikkoja. Päivän aikana otimme myös viralliset maajoukkuekuvat. Nyt treeni jatkuu taas entistä tehokkaampana kohti seuraavaa yhteistä leiriä joka on viikko SM-kisojen jälkeen!
Tahtoisimme kuulla toiveita lukijoiltamme, minkälaista sisältöä haluatte blogiin? Myös kysymyksiä voi esittää blogin kommenttiboksiin.
– Krista, Emmi, Milla & Mira

Tuomariblogi | Matkalla tuomariksi

26.10.2015

Henni KatajistoHenni

Kuinka kaikki alkoi

Elettiin kevättä 2014 ja 90-luvun lopulla aloitettu aktiivitoiminta tämän niin rakkaan lajin parissa oli syksyllä vaihtunut vähän erilaiseen arkeen uudessa kaupungissa. Muutin opiskelemaan kaupunkiin, jossa ei ollut cheerleading-seuraa. Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen kalenteri ei enää täyttynytkään treeneistä, palavereista, kisoista ja koulutuksista.

Tauko tuli hyvään kohtaan sillä koin, että olin antanut, ainakin hetkeksi, kaiken mitä voin seuratasolla tässä elämäntilanteessa antaa. Urheilijana olin kokeillut lähestulkoon kaikki lajin eri muodot ja valmentajanakin oli vierähtänyt jo vuosia. Tauko tuntui hyvältä, mutta aika nopeasti se ikävä tuli. Sitten sähköpostiin tuli tuomarikoulutuksen kutsu…

Olin jo ihan pienestä asti ihaillut ja kunnioittanut, jopa hiukan pelonsekaisestikin, näitä pikkuminin silmissä niin kaukaisia ja mystisiä hahmoja. Muistan olleeni aika pikkuinen juniori, kun ensimmäisen kerran aloin haaveilla pääseväni joskus pöydän toiselle puolelle. Hihkuin ääneen, kun sain koulutuskutsun luettua. Ilmoittauduin ja sitten pitikin odottaa monta pitkää kuukautta syyskuuhun asti.

Millaista tuomarikoulutus on?

Jännitin ensimmäistä koulutusviikonloppua kuin ensimmäistä koulupäivää. Millaistakohan se on? Onkohan minusta sittenkään tähän? Millaisia muut kurssilaiset ovat? Huoleni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Lähes kaikki koulutuksessa olijat olivat joko kasvoiltaan tai nimiltään jo ennestään tuttuja kisoista tai muuten lajin parista. Myös kouluttajat olin tavannut aiemminkin ja he kannustivat ja vakuuttivat meille, että ”Kyllä kaikista teistä tuomareita tulee.”

Kurssilla kävimme läpi tuomaroinin perusasioita, kuten sääntöjä ja kaavakkeita. Harjoitusarvostelimme vanhoja ohjelmia ja keskustelimme saamistamme tuloksista. Kouluttajamme Saara Martikka ja Kristiina Kokko kertoivat meille omia kokemuksiaan ja antoivat neuvoja muuttuvaan rooliimme lajin parissa. Tapasimme pariin kertaan, joissa jokaisella kerralla kävimme hieman eriasioita. Kotiläksyksi saimme vanhoja sarjoja arvosteltaviksi. Tulokset postitettiin kouluttajille, jotka antoivat meille palautetta.

Kohti valmistumista ja sen jälkeen

Kurssin isoimpia juttuja olivat kuitenkin varjotuomaroinnit kisoissa. Ensimmäinen oli Super Cheerissä ja toinen, joka oli myös loppukokeemme, May Madnessissä. Vaikka meidän arvostelumme eivät vaikuttaneetkaan lopputuloksiin, minua ainakin jännitti kovasti. Mitä jos oma linjani poikkeaakin liikaa tai pisteeni ovat liian korkeat tai matalat? Mitä jos en pääse läpi? Palautimme tuloksemme jälleen kouluttajille, jotka kävivät ne läpi ja antoivat palautteen. Jännityksestä huolimatta harjoittelut menivät aika mukavasti ja Meikkareiden jälkeen Saara kertoi minun valmistuneen.

Pääsin ensimmäistä kertaa tositoimiin heti Summer Cheer Cupissa. Vanhat tuomarit ottivat meidät hyvin vastaan ja neuvoivat, jos tuli kysyttävää. Ajattelin aina, ettei pöydän takana jännitä läheskään niin paljon kuin matolle mennessä. Onneksi olin ensimmäisen sarjan teknisenä tuomarina, mikä osoittautui tosi mukavaksi hommaksi. Siinä keskitytään sääntöjennoudattamisen, pakollisten liikkeiden ja pudotusten ym. tarkkailuun. Se vei pahimman alkujännityksen mennessään ja kun päästiin paneelisarjoihini olo tuntui jo itsevarmemmalta.

Tuomarina olemisesta

Kun joukkue tulee matolle niin itse tarkistan aina, että kaikki paperit ovat niin kuin pitääkin: puhdas kaavake tai padillä oikea näkymä edessä ja vihosta uusi sivu muistiinpanoille. Sitten selkä suoraksi ja mieli virkeäksi. Näin uutena tuomari stressaa paljon siitä ehtiikö nähdä kaiken. Pienryhmissä eikä tanssissakaan tätä ongelmaa ole niin paljon, mutta kun matolla on 24 junnutyttöä niin homma käy hankalaksi. Itse huomasin myös, että sarjatasojen välillä on isoja eroja siinä mitä ehtii nähdä. Mitä korkeammalle tasolle mennään sitä enemmän voi jäädä yhden silmänräpäyksen aikana näkemättä. Onneksi meitä on niin monta aina kerralla paneelissa, että jos yhdeltä jää jokin yksittäinen asia näkemättä, niin muut sen yleensä näkevät.

Mietin myös aluksi sitä miltä sitten tuntuu, kun esiintyvässä joukkueessa on tuttuja. Vastaus selvisi aika nopeasti. En ainakaan itse ehdi ajatella koko asiaa, kun täytyy täysillä keskittyä muistiinpanojen tekemiseen ja pisteiden miettimiseen. Huomasimme myös kurssilla, kun harjoitusarvostelimme videoilta, että silloin tuli ehkä alitajuntaisesti oltua ankarampi omille vanhoille joukkueille ja valmennettaville. Tätä ilmiöitä ei kuitenkaan synny normaalitilanteessa, koska esteelliset (joilla on valmennettava tms. joukkue sarjassa) tuomarit eivät voi tuomaroida sarjoissa, joissa heillä on ”päällekkäisyyksiä”.

Tuomarin kisapäivä

Vaikka suurinta eroa kisaamiseen verrattuna on turha edes mainita, on paljon muitakin asioita mitä tuomarin rooli tuo tullessaan. Ennen kisoissa ehti nähdä vanhoja tuttuja ja seurakavereita ja jäädä juttelemaan. Tuomarina ollessa heitä ei näe kuin matolla ja vaikka näkisin, ei ehdi eikä pysty pysähtyä juttelemaan. Meidän päivämme on myös todella pitkä, varsinkin jos yhden päivän kisoissa on vain parikin paneelia. Kisapäivät ovat urheilijana ja valmentajana rankkoja, mutta tuomarina olo osoittautui vähintään yhtä rankaksi.

Ensimmäinen kerta ja jännitys tekivät varmasti tehtävänsä, mutta jatkuva kiireen tunne verotti paljon. Tuomareille taukokaan ei ole tauko, vaan silloin käydään läpi edelliset sarjat ja toivotaan, että ehditään laittaa jotain pientä suuhun. Siksi joskus voi nähdä tuomaripöydällä karkkeja ja muuta pientä popsittavaa, mutta ei niitäkään paljon ehdi syömään…

Lopuksi

Ihan niin kuin urheilijanakin ei tuomaroinissakaan ole koskaan valmis, vaan on pyrittävä kehittymään koko ajan ja pysyttävä vielä uusimmissa jutuissa mukana. Vaatii varmasti vielä aika mukavan määrän kisoja, ennen kuin tämä alkaa sujua varmalla rutiinilla.

Aiemmin puhuin tuosta pelonsekaisesta kunnioituksesta tuomareita kohtaan. Iän myötä tämä pelko on tietysti hälvennyt, mutta kunnioitus kokeneita tuomareitamme kohtaan on vain kasvanut. Meillä Suomessa on erittäin asiantuntevia ja maailmalla arvostettuja tuomareita ja voin vain toivoa, että vielä joskus pääsen edes lähelle heidän tasoaan.

Tsemppiä kaikille syksyn treeneihin!

hennituomaristo

Tanssimaajoukkueen ensimmäinen leiri 9.-11.10. Vierumäellä

Kauden 2016 tanssimaajoukkueprojekti pääsi kunnolla vauhtiin perjantaina 9.10., kun uusi maajoukkue aloitti ensimmäisen yhteisen leirinsä Vierumäellä. Meitä on mukana ennätykselliset 19 tanssijaa eri puolilta Suomea (Helsingistä, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä ja Oulusta). Osa tanssijoista tunsi toisensa jo entuudestaan seurajoukkueen tai edellisvuosien maajoukkueprojektien kautta. Osalle taas lähes kaikki olivat uusia tuttavuuksia. Esittelyiden sekä maajoukkueprojekti- ja leiriasioiden läpikäymisen jälkeen pääsimme vielä harjoittelemaan kunnolla piruetteja ensimmäisenä leiri-iltana. Tunnelma oli innostunut ja osittain jännittynytkin.
Leirin harjoitusten pääpainona olivat tanssitekniikat. Yhtenä leirin päätavoitteena oli joukkueen osaamisen kartoittaminen eri tekniikka-alueilla, minkä pohjalta lähdetään suunnittelemaan tulevaa kilpailuohjelmaa. Tekniikkaharjoitusten lisäksi leiriimme mahtui tanssinostojen ja pariliikkeiden kokeilua, lihashuoltoa ja pom-tanssipätkän opettelua. Sunnuntain viimeisen treenin kruunasikin pom-pätkän esittäminen, missä päästiin kunnolla itse asiaan: tanssimaan, irrottelemaan, fiilistelemään ja ilmeilemään ;).

Tärkeä osa leiriä oli toisiin tutustuminen ja joukkueen muodostuminen. Urheiluopistolla järjestetyt leirit ovat tämän kannalta hyviä, kun harjoitusten lisäksi myös majoitumme ja käymme syömässä yhdessä. Lisäksi tauoilla ja treenien aluksia teimme erilaisia tutustumisleikkejä. Perustietojen lisäksi joukkuekavereista selvisikin hauskoja ominaisuuksia. Pääsimme myös ideoimaan yhdessä tanssimaajoukkueelle uutta kilpailupukua.

Jokainen pääsi kertomaan syynsä, miksi hakeutui mukaan tanssimaajoukkueeseen. Syitä löytyikin laidasta laitaan. Monella tärkeimpänä nousi esiin oma kehittyminen tanssijana sekä se, että on upeaa päästä edustamaan Suomea ja kokemaan MM-kilpailujen tunnelma. Esille tuli myös se, että Suomen cheertanssi kehittyy maajoukkueprojektien myötä. Tälle vuodelle onkin todella hyvät lähtökohdat, kun kokemusta on usealta edelliseltä vuodelta niin liiton, valmentajien, koreografin ja osan tanssijoista kohdalla. Meidän tuli keksiä myös vähemmän olennaisia syitä, ja näitä olivat muun muassa Orlandon lämpöön, outletteihin ja huvipuistoihin pääseminen kilpailureissun myötä ;).

Meidän lisäksi Vierumäellä leireili samaan aikaan naisten cheermaajoukkue, joka oli nyt ensimmäistä kertaa SCL:n kokoama ja johtama tanssimaajoukkueen tapaan. Meille oli järjestetty yhteinen luento, jossa käsiteltiin palautumista ja vammojen ennaltaehkäisyä. Aihe on todella tärkeä monille maajoukkueurheilijoista, sillä suurin osa harjoittelee lisäksi seurajoukkueessa ja harjoittelutahti on kova. Lisäksi molemmilla maajoukkueilla oli valokuvaukset, joissa otettiin yhteis-, joukkue-, yksilö- ja ohjelmakuvia. On hienoa, että pääsemme kokoamaan vahvaa ja isoa Suomen edustusta MM-kilpailuja varten jo näin etukäteen Suomessa.

Sunnuntai-iltapäivällä tunnelma oli leirin päätteeksi totta kai väsynyt tehokkaasta treenaamisesta. Sovimme harjoiteltavista tekniikoista ja saimme kotitehtäväksi kuvata muutamia tekniikoita videolle. Meillä on kasassa todella taitava joukkue. Tämä ruokkii jokaisen kehitystä, sillä se kun näkee jonkun tekevän jonkin tekniikan upeasti, halu kasvaa opetella itse sama yhtä hienosti. Tutustuimme toisiimme jo hyvin leirin aikana, ja fiilis oli leirin päätteeksi rento, vapautunut ja kannustava.
Innolla joulukuun koreografialeiriä odottaen,

Tanja, Emmi ja Arla

Super Cheer -kilpailun lipunmyynti

Super Cheer 2015 –kilpailun lipunmyynti aloitetaan torstaina 15.10.2015 klo 9.00

Kilpailu järjestetään lauantaina 14.11. ja sunnuntaina 15.11.2015 Vantaalla Energia Areenalla. Huomioittehan, että liput myydään päiväkohtaisesti. Alla on lueteltu kumpanakin päivänä kilpailtavat sarjat ja tästä klikkaamalla löydät osallistuvat joukkueet sarjoittain.

Kilpailun aikataulut päivitetään ilmoittautumisajan umpeuduttua. Alustavan aikataulun mukaan kilpailun avajaiset aloitetaan molempina kisapäivinä klo 13.00 ja palkintojen jako aloitetaan noin klo 16.30. Yleisölle ovet tapahtumaan avataan molempina päivinä klo 12.30. Pidätämme kaikki oikeudet muutoksiin.

Kilpailualustat sijoitetaan areenan keskelle päällekkäin.

Pääsyliput voit ostaa Lippupisteen nettisivuilta tai puhelinpalvelusta:

Lippu_1nro_neg_4c

 

 

 

 

ostalippu_96x20

 

 

www.lippu.fi
0600 900 900 (1,98 euroa/min + pvm)

Tapahtumanumero R-kioskeilla on 111003.

Lippu tulee ostaa ennakkoon Lippupisteen nettisivuilta tai puhelinpalvelusta. Lipunmyynti sulkeutuu lauantain kilpailun osalta 14.11.2015 klo 17.00 ja sunnuntain kilpailun osalta sunnuntaina 15.11.2015 klo 17.00 tai tapahtuman ollessa loppuunmyyty ennen sitä. Lippuja ei myydä tapahtumapaikalla.

Lippujen hinnat:
Aikuiset alk. 19,50 € (sis. palvelumaksut) yli 12-vuotiaat
Lapset alk. 16,50 € (sis. toimituskulut) 5-12-vuotiaat
Alle 5-vuotiaat lapset ilmaiseksi istuessaan vanhemman sylissä.
Lipun hinnoissa käytetään alk. (alkaen,) sillä kulut voivat muuttua valitusta toimitustavasta riippuen.

Lauantai 14.11.2015:
– Cheer Edistyneet, minit
– Tanssi, minit

Sunnuntai 15.11.2015:
– Cheer Edistyneet, juniorit
– Cheer Edistyneet, aikuiset

Tervetuloa katsomaan ja kannustamaan!