Tuomariblogi | Tuomariesittelyt 6

 

SCL:n kilpailuja tuomaroi aktiivisesti yli 30 koulutettua tuomaria. Tällä kertaa Eeva Ventilä, Tiia Suokas ja Meri Ahokas vastasivat kuuteen kysymykseen tuomarointiin liittyen.

1. Miten olet tullut lajin pariin?
2. Mitä muuta olet tehnyt lajin parissa kuin tuomaroinut?
3. Miksi tuomarointi innostaa/kiinnostaa?
4. Joku hauska/ikimuistoinen/hassu muisto lajin parista
5. Mikä tuomaroinnissa on haastavinta?
6. Terveisiä joukkueille

Eeva VentiläTuva_Eeva

  1. Kaveri oli nähnyt jutun cheerleadingistä lehdessä ja houkutteli mukaan karsintoihin. Pääsin mukaan Roostersin juniorijoukkueeseen ja jäin koukkuun tähän mahtavaan lajiin.
  2. Kilpailin itse n. 10 vuotta cheer-, tanssi- ja ryhmästuntsarjoissa, jonka jälkeen olen valmentanut eri tasoisia joukkueita mineistä maajoukkueeseen. Olen myös toiminut seuran ja liiton hommissa ja tällä hetkellä vedän liiton sääntötyöryhmää.
  3. Tuomarointi on mahtava mahdollisuus pysyä mukana lajin kehityksessä. Tässä näkee joukkueiden ja urheilijoiden kehityksen ja pystyy arvostelulla ohjaamaan lajia ja joukkueita eteenpäin. Kisoissa on mahtava tunnelma ja meillä on kiva tuomariporukka. On myös ihana nähdä kisapaikalla tuttuja vuosien varrelta. Tykkään myös siitä, että tuomarointimahdollisuuksia on myös ulkomailla ja pääsee matkustamaan.
  4. 2007 MM-kisat Helsingissä naisten maajoukkueen kanssa.
  5. Mielestäni haastavinta on tuomaroida ohjelmia, joista näkee että ne on joukkueelle liian vaikeita tai niitä on ehditty harjoitella liian vähän. Tuomarina toivoisin näkeväni joukkueen parasta osaamista ja iloa, en epävarmoja ilmeitä ja virheitä.
  6. Jatkakaa hyvää työtä!

Tiia SuokasTuva_Tiia

  1. Kaverin kanssa huomasimme, että Tampereelle oltiin perustamassa cheerleading-seura Dream Team, joten lähdimme kokeilemaan lajia.
  2. Olen toiminut urheilijana, valmentajana, valmennuspäällikkönä ja useita vuosia seuran hallituksessa. Tällä hetkellä toimin valmennuspäällikkönä sekä yrittäjänä lajiin liittyvässä yrityksessä.
  3. Tuomarointi tuo uusia näkemyksiä, pakottaa kehittymään ja ennenkaikkea mahdollistaa pysymisen lajin kehityksessä vahvasti mukana. Minulle on aina ollut selvää, että haluan toimia tuomarina ja olla mukana tämän hienon lajin kasvussa. Kilpailuissa pääsee näkemään myös ohjelmat ylivoimaisesti parhaalta paikalta 🙂
  4. Hauskimmat muistot liittyvät varmasti ulkomaan kilpailumatkoihin: milloin on tulivuoren purkautumisen takia lähdetty 30 hengen porukalla maailmalle ilman vahvistettuja jatkolentoja tai selvitetty mitä mielenkiintoisempia laiva- tai junareittejä. Meidän reissuista ei tapahtumia ole puuttunut, mutta aina hauskaa on ollut! Kuitenkin ikimuistoisimmat asiat ovat itse ihmiset tämän lajin parissa!
  5. Ehdottomasti isot yli 20 joukkueen sarjat ja etenkin alkeis- ja keskitasoilla, joissa säännöt ovat rajoitetumpia. Näissä saa todella pysyä skarppina, jotta erot joukkueiden välille löytää kun marginaalit ovat minimaaliset. Kiire ja halu antaa kommentteja joukkueille lisäävät haastetta entuudestaan. Toisaalta kyseiset sarjat ovat parasta oppia tuomarointiin ja myös omaa toimintaa tulee aina tarkasteltua kriittisesti.
  6.  Tsemppiä harjoitteluun, teette hienoa työtä lajin parissa. Muistakaa ennenkaikkea nauttia tekemisestä! Nähdään kisoissa! 🙂

Meri AhokasTuva_Meri

  1. Vuonna 2003 näin sanomalehdessä ilmoituksen, jossa haettiin uusia harrastajia. Menin kokeilemaan ja ihastuin lajiin niin paljon, että sille tielle jäin.
  2. Harrastin lajia reilut 12 vuotta niin naisten- kuin sekasarjassakin.
  3. Tuomarointi rupesi kiinnostamaan jo mini-ikäisenä, arvostelin silloin vanhoilta kisavideolta esityksiä ja vertailin miten omat sijoitukseni erosivat oikeista sijoituksista. Myöhemmin päätin, että kun tulee tilaisuus lähteä tuomarikoulutukseen niin tartun siihen kiinni!
  4. Ikimuistoisia muistoja on tullut paljon 12 vuoden harrastamisen aikana, mutta Italian EM-kisat vuonna 2012 ovat jääneet mieleen tuskaisen kuumuuden takia.
  5. Haastavinta tuomaroinnissa ovat pitkät sarjat joissa osallistujia on reilu 20. Myös sellaisten sarjojen tuomaroiminen on haastavaa, joissa joukkueiden väliset tasoerot ovat pieniä.
  6. Tsemppiä treeneihin ja tuleviin kisoihin, nähdään siellä!

Tuomariblogi | Tuomariesittelyt 5

 

Tuomariblogin viidennessä osassa Jarkko Jokinen, Jaana Lahti ja Maria Aamuharju vastasivat kuuteen kysymykseen tuomarointiin liittyen.

1. Miten olet tullut lajin pariin?
2. Mitä muuta olet tehnyt lajin parissa kuin tuomaroinut?
3. Miksi tuomarointi innostaa/kiinnostaa?
4. Joku hauska/ikimuistoinen/hassu muisto lajin parista
5. Mikä tuomaroinnissa on haastavinta?
6. Terveisiä joukkueille

 

Jarkko Jokinen

  1. Olen tullut lajin pariin ystävien kautta. Ystäväni houkuttelivat minua pitkään kokeilemaan lajia ja lopulta suostuin kokeilemaan onko tämä oikeaa urheilua. Kyllä se oli ja tällä tiellä ollaan edelleen!
  2. Olen ollut urheilijana May Madness -kisoista aina MM-kilpailuihin asti, olen valmentanut aikuisten edustus- ja maajoukkueita (seka- ja naistenjoukkueita), lisäksi olen valmentanut erilaisilla leireillä Suomessa ja vähän ulkomaillakin.
  3. Tuomaroinnissa kiinnostaa se, että sitä en ole aikaisemmin lajin parissa tehnyt. Haluan oppia ymmärtämään lajia paremmin. Tuomarina toimiminen on yksi mahdollisuus lisää olla tämän huikean lajin parissa ja mukana kehittämässä lajia eteenpäin!
  4. Vuosien varrella lajin parista on paljon hienoja muistoja ja myös niitä hauskoja hetkiä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen kaikki uudet ystävyydet, joista monista on kasvanut koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita. Lajin parissa ympäri maailmaa on samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa voi viettää hienoja hetkiä kisoissa ja leireillä.
  5. Minun mielestäni tuomaroinnissa on haastavinta jokaisen yksittäisen taidon havainnointi ohjelmasta. Valmentajana on tottunut näkemään ohjelmia useita kertoja peräkkäin monta kuukautta ennen kilpailuja, tuomarina näet ohjelman yhden kerran ja sinä aikana ohjelmasta pitää arvioida jokainen osa-alue. Sarjat ja kilpailupäivät ovat usein pitkiä, jolloin tuomarointi vaatii paljon keskittymistä. Tämä on samalla myös yksi tuomaroinnin kiehtovimpia puolia!
  6. Terveisinä joukkueille haluaisin sanoa, että tehkää ohjelmissa taitoja jotka osaatte ja opetelkaa taidot oikeassa järjestyksessä niin saatte ohjelmista puhtaita. Puhtaassa ja joukkueen taitojen tasoisessa ohjelmassa on helpompi esiintyä ja hymyillä! Tsemppiä treeneihin ja tuleviin kisoihin!

Jaana LahtiTuva_jaana

  1. Innostuin kavereiden kanssa 90-luvun lopulla lajista luettuani siitä harrastusesitteestä, ja halusin heti kokeilla lajia joka sittemmin veikin minut mukanaan!
  2. Olen urheillut SM-, EM- ja MM-tasolla vuoteen 2006 asti, sekä valmentanut eri tasoisia joukkueita yli 10 vuoden ajan. Lisäksi olen ollut muutaman vuoden mukana seuratoiminnan hallinnollisella puolella.
  3. Tuomaroinnissa innostavat osittain samat asiat kuin urheilemisessa ja valmentamisessakin: mahdollisuus kouluttautua, kehittyä niin pitkään kuin vain itse haluaa, sekä olla omalla tavallaan mukana tämän mahtavan lajin kehityksessä. Cheerleadingkisoissa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa, ja ne ovat aina jännittäviä ja innostavia tapahtumia – myös tuomareille!
  4. Hauskoja muistoja omilta urheilu- ja valmentaja-ajoilta on niin paljon, että on vaikea erotella mitään yksittäistä asiaa. Ikimuistoisinta lienee kuitenkin se, että teini-ikäisenä lajin parista saamani ystävät ovat iso osa elämääni vielä 15 vuotta myöhemminkin.
  5. Lajin jatkuva kehitys ja muutoksien perässä pysyminen on mielenkiintoista, mutta myös haastavaa. Myös pitkät kisapäivät ja sarjat, joissa osallistujia on runsaasti, vaativat tuomareilta paljon.
  6. Muistakaa hyödyntää kisaohjelmissa luovuutta ja joukkueen vahvuuksia, mutta ennen kaikkea nauttikaa urheilusta ja sen tuomista unohtumattomista kokemuksista täysillä!

Maria AamuharjuTuva_Maria

  1. Olen lajin pariin tullut kaverin kanssa 2003 syksyllä. Tulin kokeilemaan Funky Team Tamariineihin ja sille tielle jäin, vaikka alku oli haasteellinen itselle. Ensimmäisten kisojen jälkeen petrasin, sillä halusin kisaamaan enkä jäädä varalle.
  2. Lajin parissa olen tuomaroinnin lisäksi tietysti harrastanut, valmentanut seurassa, valmentanut SCL kesäkeireillä, ollut erilaisissa koulutuksissa ja ollut seuran hallituksessa. Lisäksi aina silloin tällöin töissä tulee mahdollisuus opettaa eka- ja tokaluokkalaisille vähän cheerleadingia.
  3. Tuomarointi kiinnostaa ja innostaa. Kisapäivät ovat harrastajana ja valmentajana lähes aina olleet pitkiä mutta olen aina miettinyt että miten tuomarit jaksavat, varsinkin kun oli vielä kenraalit. Tuomarit päivän aikana eivät olleet kunnon tauoilla, he näkevät montakymmentä eri ohjelmaa, eri sarjoja ym. Minulla on aina ollut suuri kunnioitus tuomareita kohtaan ja suuri idolini on ollut Hinni Ollila. Hän on suuri inspiraation lähde monellakin eri tasolla ja hän on yksi niistä syistä miksi minä halusin lähteä tuomarikoulutukseen.
  4. Parasta muistoa on vaikea valita, sillä lajin parissa on saanut niin monta hyvää muistoa. Tässä kuitenkin muutama ihana muisto: ensimmäiset kisat, joiden takia päätin jatkaa lajin parissa, Ruotsin kisat Funky Team Icen kanssa 3. sija, ensimmäinen vuosi FT Wild Flyerssissa, eka vuosi valmentajana oli mahtava – välillä haastava, mutta erittäin palkitseva 🙂
  5. Kaikki kun on vielä suhteellisen uutta, joten tarkkuus ja skaaloissa pysyminen ovat asioita, joihin täytyy eritoten keskittyä.
  6. Muistakaa valmentajat painottaa joukkueillenne että pitävät matolla/ parketilla hauskaa ja nauttivat omasta ajastaan, sellaisia ohjelmia on erittäin miellyttävää katsoa ja tuomaroida.

Tuomariblogi | Tuomariesittelyt 4

 

Tuomariblogin neljännessä erässä Kati Oksanen, Atte Mäkinen ja Marjaana Vilmusenaho vastasivat kuuteen kysymykseen tuomarointiin liittyen.

1. Miten olet tullut lajin pariin?
2. Mitä muuta olet tehnyt lajin parissa kuin tuomaroinut?
3. Miksi tuomarointi innostaa/kiinnostaa?
4. Joku hauska/ikimuistoinen/hassu muisto lajin parista
5. Mikä tuomaroinnissa on haastavinta?
6. Terveisiä joukkueille

 

Kati OksanenTuva_Kati Oksanen (590x800)

  1. Vuonna -98, kun olin 11-vuotias, äitini näki lehdessä mainoksen, että Roosters hakee harrastajia minijoukkueeseen. Ensimmäiset treenit olivat siitä viikon päästä ja hyvin nopeasti laji vei mukanaan; nyt 18 vuotta takana eikä loppua näy 😉
  2. Urheilin itse aktiivisesti seitsemän vuotta, jonka jälkeen toimin valmentajana kahdeksan vuotta mm. junioreiden edustusjoukkueessa sekä sennujen sekajoukkueessa. Näiden lisäksi olen kuulunut seuran hallitukseen sekä toiminut valmennuspäällikkönä.
  3. Tuomarointi on ollut pitkä-aikainen haaveeni. Se kiinnostaa, koska haluan pysyä lajin parissa ja tuoda siihen oman panokseni antamalla joukkueille palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Tuomarin rooli tuo itselle myös uusia haasteita, sillä omaa tuomarointia pystyy kehittämään jatkuvasti.
  4. Ikimuistoisimmat hetket olen kokenut valmentajana niinä viime hetkinä kun fiilistellään ohjelmaa ja sen onnistumisia ennen kilpailua.
  5. Tuoreena tuomarina suurin haaste on ollut vähäinen aika kilpailussa, minkä johdosta esim. kirjallista palautetta ei ole ehtinyt antaa joukkueille niin paljon kuin olisi halunnut.
  6. Nauttikaa joka hetkestä tämän upean lajin parissa ja olkaa ylpeitä itsestänne! Joka vuosi saa huokailla ihastuksesta, miten uskomattoman paljon laji on taas kehittynyt eteenpäin 🙂

Atte MäkinenTuva_Atte

  1. Vuonna 2007 muutamat läheinen ystäväni harrasti cheerleadingiä. Pienen epäröinnin jälkeen uskalsin kuitenkin mennä kokeilemaan lajia ja siitä asti olenkin ollut täysillä mukana tässä lajissa
  2. Tuomaroinnin lisäksi olen urheillut ja valmentanut usean vuoden ajan. Toimin myös muutaman vuoden valmennuspäällikönä. Tällä hetkellä olen tuomaroinnin lisäksi seuramme hallituksessa.
  3. Vaikka tuomarointi on yksi tämän lajin haastavimmista rooleista, tuomaroinnilla pystyy auttamaan joukkueita harjoittelemaan tärkeitä asioita ja hiomaan ohjelmia kohti täydellistä suoritusta. Kilpailuissa on mahtava nähdä joukkueiden ja lajin kehittyminen kohti maailman kärkeä.
  4. Ensimmäiset EM-kilpailut urheilijana oli varmasti yksi mahtavimmista hetkistä lajin parissa. Tottakai hyvä kilpailusuoritus ja -menestys olivat hieno asia, mutta tärkeimpänä kilpailumatkalla tuli esille entistä enemmän lajin ehdoton vahvuus eli yhteisöllisyys. Yksilölajien parista joukkuelajiin, jossa yhteinen tekeminen ja joukkuehenki on suuressa roolissa, vahvisti intohimoani tätä lajia kohtaan entisestään.
  5. Pitkät sarjat ja tasaiset taitotasot joukkueiden välillä, ovat suurin haaste saada jokainen oikeudemukaiseen järjestykseen. Tuomarina on mahtavaa katsella puhtaita kilpailusuorituksia, jolloin joukkueet saavat sijoituksensa oman osaamisensa mukaan.
  6. Tsemppiä treeneihin ja nähdään kilpailuissa. Muistakaa nauttia jokaisista harjoituksista ja tehdä kovasti töitä yhteisten unelmien eteen!

Marjaana VilmusenahoTuva_marjaana

  1. Vuonna 2000 voimisteluystäväni houkutteli kokeilemaan hänen kanssaan uutta lajia ja sille tielle jäätiin!
  2. Harrastanut ja kilpaillut 10 vuotta sekä valmentanut 8 vuotta.
  3. Tuomarointi kiinnosti jo harrastus -ja valmennusaikoina. Ihailin tuomareiden työtä ja haaveilin itse istuvani vielä joskus tuomaririvissä, mutta silloin siihen ei ollut aikaa. Valmennuksen lopetettuani halusin jatkaa jotenkin lajin parissa ja tuomarointi oli siten luonnollinen jatkumo.
  4. Hmm.. Niitä on lukuisia! Kaikki leirit ja kisamatkat ovat ehdottomasti olleet ikimuistoisimpia hetkiä lajin parissa ja elämässä!
  5. Laji kehittyy jatkuvasti hurjasti eteenpäin, uusia liikkeitä ja tekniikoita tulee jatkuvasti, ohjelmien tempo on yhä nopeampaa. Tuomareiden on oltava jatkuvasti aktiivisia että pysyy menossa mukana! Näin alkumetreillä on ollut huoli siitä, että näkeekö varmasti kaiken mitä matolla tapahtuu, mutta onneksi meitä on monta silmäparia katsomassa. Myös monen ihan samatasoisen joukkueen järjestykseen laittaminen on haastavaa.
  6. Tsemppiä harjoitteluun, tee aina parhaasi! Kisamatolla muistakaa nauttia esiintymisestä ja tekemisestä, se välittyy meille tuomareille! Meitä tuomareita ei tarvitse pelätä!

Tuomariblogi | Tuomariesittelyt 3

 

Monet cheer-tuomarit ovat mukana monipuolisesti lajissa. MM-kisojen alla tuomariesitteluissä naisten maajoukkuevalmentaja Maria Wahlroos. Myös Päivi Isokytö ja Eeva Vaarasalo vastasivat kuuteen kysymykseen tuomarointiin liittyen.

1. Miten olet tullut lajin pariin?
2. Mitä muuta olet tehnyt lajin parissa kuin tuomaroinut?
3. Miksi tuomarointi innostaa/kiinnostaa?
4. Joku hauska/ikimuistoinen/hassu muisto lajin parista
5. Mikä tuomaroinnissa on haastavinta?
6. Terveisiä joukkueille

 

Maria WahlroosTuva_maria_waahlroos

  1. Kaveri näki Hesarissa ilmoituksen Roostersin alkeiskurssista. Käytiin kokeilemassa ja täällä olen edelleen.
  2. Urheillut, valmentanut seurajoukkuetta ja maajoukkuetta, kouluttanut seurassa ja liitolle sekä ollut seuran hallituksessa. Ehkä vielä jotain pienempiä tehtäviä, jotka eivät heti muistu mieleen. Ennen kaikkea aina nauttinut lajin parissa olosta.
  3. Pohjimmalla on tietysti innostus ja kiinnostus tätä upeaa lajia kohtaan. Uskon että hyvin tehty tuomarityö vie myös cheerleadingia eteenpäin. Minulle on tärkeää päästä tekemään kilpailusta reilua, oikeudenmukaista ja tasapuolista. On hienoa nähdä kun joukkueet ovat harjoitelleet ja valmistautuneet hyvin sekä nauttivat matolla olosta. On erityisen mukavaa kun saa antaa hyviä pisteitä joukkueille hyvästä suorituksesta tai loistavista oivalluksista koreografiassa. Eikä tietenkään haittaa, että pääsee seuraamaan ohjelmia aitiopaikalta.
  4. Yhden yksittäisen muiston esille nostaminen on hankalaa. Tietysti kaikki reissut lajin parissa ovat jääneet mieleen. Tuomarina on aina yhtä kivaa nähdä joukkueen aito ilo hyvin sujuneen esityksen jälkeen.
  5. Paine pysyä aikataulussa. Olisi aina mukavaa ehtiä kirjoittamaan enemmän kommentteja joukkueille. Haluaisin avata enemmän ajatuksia pisteiden takana. Pyrin siihen, että kaikista kaavakkeista löytyy joku kommentti, mutta yleensä niitä ehtii kirjoittamaan paljon vähemmän kuin haluaisi.
  6. Treeni-iloa kevääseen! Jatkakaa hyvää tekemistänne! On kivaa, kun Suomessa on niin paljon osaamista niin laajalla.

Päivi IsokytöTuVa_Päivi

  1. Ystäväni kautta vuonna 1995.
  2. Harrastanut junioreissa ja aikuisissa, valmentanut kaikkia ikätasoja, toiminut seura-aktiivina mm. valmennusvastaavana. Olin myös SCL:n hallituksessa jäsenenä kaksi kautta.
  3. Tuomarityössä pääsee olemaan mukana hienon lajin parissa kun oma aktiiviura harrastajana ja valmentajana on ohi. Pääsee vaikuttamaan lajin kehitykseen ja suuntaukseen vähän eri kulmasta.
  4. Vuosia sitten harjoittelimme naisten joukkueen kanssa SM kilpailuihin Helsingissä. Treenien aikana ihmettelimme viereisestä tilasta kantautuvaa musiikin melua ja möykettä. Lounastauon aikana hoksasimme että olimme päätyneet keskelle Megadeth-yhtyeen musiikkivideokuvauksia 🙂
  5. Toisinaan sarjat ovat pitkiä ja joukkueet hyvin tasaisia. Vaatii taitoa ja keskittymistä että löytää ne pienet erot.
  6. Teette hyvää työtä ja jaksakaa puskea eteenpäin vaikeinakin hetkinä. Suomessa tehdään hienoa työtä lajin parissa!

Eeva VaarasaloTuva_EevaVa

  1. Olen tullut lajin pariin 90-luvun alkupuolella kun pienenä tyttönä kävin jääkiekkopelissä ja ihastelin Ilveksen cheerleadereita. Olihan kiinnostavaa harrastusta pakko päästä kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan edelleen.
  2. Olen aloittanut lajin ensin harrastajana ja tämän jälkeen siirryin valmentajaksi. Valmennusura päättyi kaksi vuotta sitten, joten tämän jälkeen oli luonnollista siirtyä tuomaripöydän taakse. Olen myös lähes koko harrastusuran ajan ollut mukana seuran toiminnassa joko hallituksessa tai jaoston johtokunnassa.
  3. Halu pysyä rakkaan lajin parissa on kova ja koska elämäntilanne ei anna periksi olla viikoittain harjoituksissa harrastajana tai valmentajana, on tuomarointi erittäin mieluinen tapa pysyä lajin parissa mukana.
  4. Reilu 20-vuoden aikana olen kokenut useita hauskoja, ikimuistoisia ja hassuja muistoja lajin parista. Erityisesti ulkomaan kilpailumatkat ovat olleet niitä parhaimpia.
  5. Tuomaroinnissa haastavinta ovat ehdottomasti pitkät sarjat, joissa joukkueita on reilu kaksikymmentä. Heidän arvosteleminen ja oikeaan järjestykseen saaminen tuottaa välillä haasteita ja vaatii erityistä keskittymistä.
  6. Tsemppiä kaikille kevätkauden harjoitteluun! Nähdään kilpailuissa 🙂

Tuomariblogi | Tuomariesittelyt 2

 

Tuomariesittelyjen toisessa osassa Henni Katajisto, Liisa Eteläsaari ja Riikka Taivassalo vastaavat kuuteen kysymykseen tuomarointiin liittyen.

1. Miten olet tullut lajin pariin?
2. Mitä muuta olet tehnyt lajin parissa kuin tuomaroinut?
3. Miksi tuomarointi innostaa/kiinnostaa?
4. Joku hauska/ikimuistoinen/hassu muisto lajin parista
5. Mikä tuomaroinnissa on haastavinta?
6. Terveisiä joukkueille

Henni Katajistotuva_henni

1. Ala-asteen ykkösluokalla, 90-luvun lopulla, meidän koulussa kävi paikallisesta seurasta väkeä esittelemässä lajia. Kiinnostuin heti, kävin kokeilemassa kerran ja sille tielle jäin…

2. Aikaa paljon on tullut tehtyä. Harrastin itse pitkään ja valmennus tuli mukaan kymmenisen vuotta sitten. Seuratoiminnassakin olen ollut mukana ja vuoden alusta olen ollut mukana perustamassa uutta seuraa. Se on ollut aika jännittävää. Maskotti-sarjaa olisin aina halunnut kokeilla… Jos sellainen vielä joskus tulee, lupaan osallistua!

3. En oikein osaa lyhyesti sitä selittää. Olen aina ollut aika analyyttinen persoona, mitä ohjelmiin tulee. Tämä tuntuu vaan tosi omalta jutulta. Lisää  aivoituksiani aiheesta voi lukea keväällä kirjoittamastani tuomariblogitekstistä!

4. Aivan mahdotonta valita yhtä! Ne taitavat löytyä kuitenkin jostain omilta mini- ja junnuvuosilta tai ensimmäisiltä vuosilta valmentajana.

5. Ajanpuute kisoissa!

6. Olkaa ahkeria, turvallisia treenejä ja kisoissa nähdään 😉

Liisa Eteläsaarituva_liisa

1. Näin 16 vuotta sitten tanssikoulun seinällä mainoksen perustettavasta tanssijoukkueesta. Hain ja pääsin joukkueeseen. Siitä alkoi cheertanssiurani Funky Dance Teamissa.

2. Tanssinut 6 vuotta ja valmentanut eri ikäisiä n. 10 vuotta.

3. Haluan antaa cheertanssille lajina oman panokseni ja kertyneen osaamiseni tuomaroinnin kautta. Pyrkimykseni on antaa osaavaa ja puolueetonta arviointia joukkueiden kilpailuohjelmista ja tanssiteknisestä osaamisesta.

4. Ensimmäiset Mm-kisani Japanissa 2001. Maa ja kisat olivat ensikertalaiselle ikimuistoiset. Isäni Liisa-täti työskenteli Tokiossa ja seikkailua väritti lisäksi toistemme kadottaminen Tokion metron ihmisvilinässä.

5. Havainnoida tarkasti montaa asiaa yhtä aikaa.

6. Nauttikaa treeneissä ja lavalla! 🙂

Riikka Taivassalotuva_riikka

1. Aloitin 9-vuotiaana yhdessä Suomen ensimmäisistä minijoukkueista, silloin seura toimi nimellä Colts. Siskoni harrasti saman seuran junioreissa ja häntä tietysti ihailin ja halusin mukaan myös. Myöhemmin seurasta tuli Golden Spirit. Siskolleni cheerleading jäi vain nuoruusvuosien harrastukseksi mutta minulle siitä tuli elämäntapa.

2. Harrastin aktiivisesti 15 vuotta. Samoihin aikoihin loppuvaiheessa myös valmensin kilpailevaa minijoukkuetta ja myöhemmin junioreiden edustusjoukkuetta. Aikuisiällä kun aktiiviura oli jo ohi, valmensin muutaman vuoden alkeisminijoukkuetta. Olen kuulunut myös seuran ja liiton hallitukseen. Tällä hetkellä toimin myös SCL:n puheenjohtajana.

3. Tuomarointi on ehdottomasti paras tapa pysyä kiinnittyneenä lajiin ja nähdä kehitys joka vuosittain suomalaisissa ja muun maailman joukkueissa tapahtuu. Tuomarointi on tapa auttaa joukkueita, se innostaa joka kerta kun voi antaa palautteen josta on joukkueelle ja valmentajille seuraavalla kerralla hyötyä.

4. Se tunne kun rankan ja kiireisen kisapäivän jälkeen iltahämärissä tuomareiden bussista puhkeaa rengas. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja hyvä ettei sattunut menomatkalla, se olisi ollut pahempi juttu.
Valmentajana on ikimuistoisinta nähdä kun lapsesta, jonka itse on nähnyt, kun hän ensimmäisen kerran tulee treeneihin kokeilemaan lajia, tulee innostunut ja kunnianhimoinen urheilija.

5. Haastavinta on pisteyttää hyvin tasaväkiset joukkueet niin että he saisivat pisteistä palautetta siitä mikä erotti heidät toisesta joukkueesta. Haastavia ovat erityisesti sarjat joissa on paljon joukkueita. Omaa ajattelua pitää tuomarina jatkuvasti haastaa ja olla mukana lajin uusimmissa trendeissä, että pysyy skarppina.

6. Esiintyminen kilpailuissa  on teidän hetki, nauttikaa siitä, ottakaa kaikki irti! Tehkää pitkä ura, johon mahtuu monenlaista, yhdet kilpailut eivät koskaan määritä sitä, mitä olette tai mitä teistä voi vielä tulla.

Tuomariblogi | Tuomariesittelyt 1

 

Tuomariblogissa esitellään nyt SCL:n tuomareita. Ensimmäisenä kuuteen kysymykseen vastaavat Saara Martikka, Josefina Bjurström ja Tuija Strang.

1. Miten olet tullut lajin pariin?
2. Mitä muuta olet tehnyt lajin parissa kuin tuomaroinut?
3. Miksi tuomarointi innostaa/kiinnostaa?
4. Joku hauska/ikimuistoinen/hassu muisto lajin parista
5. Mikä tuomaroinnissa on haastavinta?
6. Terveisiä joukkueille

Saara MartikkaTUVAsaara

1. -93 näin kouluni ilmoitustaululla ilmoituksen, jossa Northern Lights oli aloittamassa cherleadingtoimintaa uudelleen. Menin mukaan, ja sillä tiellä olen edelleen.

2. Tuomaroinnin lisäksi olen urheillut ja valmentanut, ollut luomassa valmentajakoulutssysteemiä Vierumäen kanssa, tuottanut koulutusmateriaaleja, kouluttanut tuomareita. Olen ollut liiton hallituksessa mm. maajoukkuevastaavana. Olen saanut onnekseni tehdä paljon ja monenlaista.

3. Tuomarina pääsee mukaan lajin kehittämiseen, pysyy ”ajan hermolla” ja pääsee aitiopaikalta seuraamaan suomalaista cheerleadingia.

4. Hmm.. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Ensimmäiset (?) EM-kisani tuomarina ovat esimerkiksi jääneet mieleen. Alunperin minun piti tuomaroida vain EM-tittelien ulkopuolisia cup-sarjoja ja varjotuomaroida itse EM-kisaa, mutta pian huomasin juoksevani harjoitushallista maanalaista käytävää kohti Globenia korkkareissani ja lennosta sain sarjan eteeni juuri, kun ensimmäinen joukkue tuli areenalle. Ei ehtinyt jännittää 😊

5. Pitkät, tasaiset sarjat, joiden säännöt ovat iän tai taitotason takia rajatut. Erojen löytäminen ja saaminen joukkueiden välille on silloin haastavinta. Myös kiire haastaa, toisaalta pieni paine saa toimimaan skarpisti. Ulkomailla tuomaroidessa menee hetki, ennen kuin pääsee ihan täysillä kisaan mukaan.

6. Teette hyvää työtä ja maailmalla suomalaisesta cheerleadingista saa olla ylpeä. Iloa ja tsemppiä treeneihin!

Josefina BjurströmTUVAjose

1. Tulin lajin pariin ystävän kautta 90-luvun puolivälissä.

2. Tuomaroinnin lisäksi olen toiminut urheilijana, valmentajana ja valmennuspäällikkönä. Tällä hetkellä toimin edelleen seurapuheenjohtajana ja lajiin liittyvän yrityksen yrittäjänä. Vapaa-aika kuluukin pitkälti näiden hattujen välillä palloillessa 🙂

3. Näen tuomarit eräällä tavalla myös lajin kehittäjinä. Kilpailupalautteen avulla tuomari voi ”auttaa” joukkueita kehittymään eteenpäin. Tuomarointi tarjoaa lisäksi mielenkiintoisia haasteita, koko ajan on seurattava trendejä, jotta pysyy lajin kehityksessä mukana.

4. Näitä riittää 🙂 Aika on kullannut muistot, mutta yksi ikimuistoisimmista taisi liittyä Islannin tulivuoren purkautumiseen ja Jenkkimatkan järjestelyihin v. 2010. ”Kyttäsimme” laskeutuvia lentokoneita lentokentällä ja yritimme päästä matkaan tunnin varoitusajalla. Todellisuudessa lento siirtyi eri kentälle ja seuraavalle päivälle, mutta matkaan päästiin!

5. Arvostelulajista kun on kyse, pohtii jatkuvasti, onko antanut pisteitä tasapuolisesti ts. vastaavanlaisista suorituksista tasan saman verran pisteitä. Toisaalta koen, että juuri tämä fakta ”puskee” minua suorittamaan tuomarina mahdollisimman hyvin.

6. Tsemppiä treenailuun ja kisailuun! Teette hyvää työtä, ja suomalaisesta cheerleadingistä voi olla todella ylpeä sekä täällä kotimaassa että ulkomailla 🙂

Tuija StrangTUVAtuija

1. Olen tullut lajin pariin vuonna 2006, kun ystäväni aloittivat cheerleadingin ja itse kiinnostuin tanssista harrastustaustani vuoksi.

2. Olen ollut lajin parissa harrastajana, valmentajana sekä seura-aktiivina. Olen tutustunut myös lajin tapahtumien järjestämiseen SCL:n KiVan kautta muutama vuosi sitten.

3. Olen kokenut lajin jo harrastajana sekä valmentajana, mutta ihan ensimmäisistä vuosista lähtien tuomarointi kiinnosti minua. On hienoa päästä kokemaan lajia tuomarin näkökulmasta sekä kehittämään lajia hieman erilaiselta kantilta.

4. Muistoja lajin parista löytyy huimasti omien vanhojen joukkueiden sekä seuran menestyksistä sekä kun on päässyt näkemään lajin kehitystä vuosien aikana. Täytyy kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä yksi ikimuistoisimmista muistoista on ensimmäinen tuomarointikertani. Oli jännittävää ja erilaista kokea kilpailut tuomarin näkökulmasta ja siitä saikin lisäintoa tulevaisuuden tuomarointeja varten.

5. Tuomarointi on hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, mutta siinäkin on omat haasteensa. Tuomaroinnin vasta aloittaneena haasteet tuntuvat vielä vähän suuremmilta, mutta varmaankin ajan kanssa hieman muuttuvat. Haastavinta on varmaankin pitkät, hektiset kilpailupäivät sekä kilpailusarjat, mutta sitä enemmän tuomaroinnista saa mielestäni irti.

6.Viettäkää ihania hetkiä mahtavan lajin parissa! 🙂

 

Tuomariblogi | Kisa-arvostelusta – usein kysytyt kysymykset

9.1.2016

Miksi meidän joukkue sijoittui huonommin vaikka meillä oli enemmän pisteitä kuin paremmin sijoittuneella? Miten tuomarit valitsevat sen joka sijoittuu paremmin? Miksi toisen joukkueen pudotuksesta ei vähennetty, vaikka videolta näkee että se oli selkeästi pudotus?  Mistä voimme saada palautetta kun kaavakkeeseen ei oltu kirjoitettu mitään?

Muun muassa näistä asioista Tuomarivaliokunta saa usein kisojen jälkeen postia. Tässä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Miksi meidän joukkue sijoittui huonommin, vaikka meillä oli enemmän pisteitä kuin paremmin sijoittuneella?

Kisaesityksen aikana kukin tuomari arvioi itsenäisesti esityksen eri osa-alueet arvostelukaavakkeeseen. Tuomaristo pyrkii yhtenäiseen linjaan, mutta jonkin verran piste-eroja tuomareiden välillä voi ja pitääkin tulla – siitä syystähän tuomaristossa on enemmän kuin yksi tuomari. Ohjenuorana on, että yhteispisteiden hyväksytty vaihteluväli on n. 10 pistettä.

Yleensä tässä pysytään hyvin. Joskus harvoin jokin esitys saattaa jakaa mielipiteitä; usein kysymys on esimerkiksi vaikeasta ohjelmasta, jossa tulee paljon virheitä tai päinvastoin helposta ja siististä ohjelmasta, josta puuttuu vaikeus. Eri osa-alueiden painotus vaihtele jonkun verran sarjoittain: esimerkiksi mineillä suositaan puhtautta ja turvallisuutta, kun taas senioreilla vaikeuden painoarvo hieman nousee.

Lisäksi ulkomaalaisten tuomarien linjaus voi poiketa kotimaan tuomareiden näkemyksistä. Kenenkään tuomarin arviot eivät siis välttämättä ole mitenkään väärin, skaala arvostelussa voi olla vain erilainen. Jos paneelissa on vaikkapa 1-2 tuomaria, jotka käyttävät laajasti koko pisteskaalaa ja antavat paljon pisteitä toisille, vähän toisille, se voi näkyä yhteispisteissä. Jos toinen joukkue on tuomariston enemmistön mielestä parempi, se nousee sijapisteissä ylemmäs, vaikka olisikin yhdeltä tai kahdelta tuomarilta saanut paljon arvostelupisteitä.

Pisteiden on tarkoitus toimia ohjeellisina ja antaa joukkueille palautetta. Joukkueiden paremmuusjärjestys ratkaistaan tuomarikohtaisilla sijoilla, jotka it-pohjainen arvostelujärjestelmä laskee automaattisesti.

Miten tuomarit valitsevat sen joka sijoittuu paremmin?

Tuomarit eivät anna joukkueille sijoituksia, vaan pelkät pisteet. Arvosteluohjelma laskee sijoitukset automaattisesti pisteiden määrän perusteella. Eli jos 5 tuomarin paneelissa 3 tuomaria on antanut joukkuelle A enemmän pisteitä kuin joukkueelle B, A sijoittuu paremmin.

Joskus tuloslistassa näkyy sana ”vertailu”. Silloin kaksi joukkuetta on saanut samat sijapisteet, eli järjestelmä on laskenut joukkueille tasapelin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos joukkue A on eri tuomareilla vaikkapa sijoilla 3, 2, 2, 3 ja 3, ja joukkue B sijoilla 2, 3, 1, 1, ja 4 – tällöin molempien sijapisteet yhteenlaskettuna ovat samat, eli laskukaavalla 12 (sijapisteet yhteensä) :5 (tuomarien määrä) = 2,4. Tällöin näiden kahden joukkueen sijoituksia vertaillaan keskenään – A-joukkueen laittoi paremmaksi kaksi tuomaria ja B-joukkueen kolme tuomaria, joten B sijoittuu vertailussa paremmin.

Jos kilpailusarjassa on paljon tasaisia joukkueita ja ohjelmista tulee pudotusvähennyksiä, sijat saattavat usein heittää muutaman sijan tuomareiden välillä, koska Suomessa epäonnistumisista tulevat pistevähennykset ovat suuria.

Miksi toisen joukkueen pudotuksesta ei vähennetty, vaikka videolta näkee että se oli selkeästi pudotus?

Cheerleading on tyypillinen arvostelulaji, joka tapahtuu siinä hetkessä. Tuomarit arvostelevat esityksen parhaan kykynsä ja sen hetkisten havaintojensa mukaan. Mikäli tilanteessa on epäselvyyttä, tilanne luetaan aina joukkueen eduksi.

Teknisten tuomarien tehtävänä on tarkkailla kisaohjelmien säännönmukaisuutta sekä merkitä ylös mahdolliset virheet ja epäonnistumiset. Varsinkin isojen joukkueiden ohjelmissa kaikkia epäonnistumisia ei välttämättä selkeästi ehdi nähdä, vaikka tuomarit tarkkana ovatkin. Ohjelmat tosin videoidaan, mutta tuomaristoilla ei ole aikaa katsoa jokaista videota uudelleen läpi eikä se arvostelulajiin taitaisi sopiakaan, joten virheitä pitää pystyä vain sietämään – niin tuomareiden kuin joukkueidenkin. Suurten vähennysten uhatessa – esimerkiksi kielletyn liikkeen ollessa kyseessä – tilanne pyritään tarkistamaan videolta.

 Mistä voimme saada palautetta kun kaavakkeeseen ei ollut kirjoitettu mitään?

It-pohjainen arvostelujärjestelmä tarjoaa nykyään joukkueille paljon hyödyllistä pistetietoutta ja analyysimahdollisuuksia. Pistekoosteesta näkee, missä kohtaa joukkueen pisteet poikkesivat eniten keskiarvosta tai sarjan parhaimman joukkueen pisteistä – eli onko eniten parannettavaa pyramideissa vai kenties permantoakrobatiassa, vai oliko suorituspuhtaudessa eniten miinusta.

Toki tuomarit pyrkivät kirjoittamaan myös sanallista arviota esityksestä, jos vain ehtivät. Valitettavasti joskus tekniikka pykii, joten aikaa jää vain pisteiden kirjaamiselle – nehän ovat toki tärkeimmät.

Joskus joukkueet ovat harmistuneet siitä, että palautteessa lukee vain ”ojentakaa nilkat” tai jotain muuta pikkuasiana pidettyä. Mutta jos tuomari tai parhaassa tapauksessa useampi on sen palautteeseen kirjannut, silloin tuo ”pikkuseikka” on vaikuttanut selkeästi myös pistearvosteluun. Huomattavaa on myös se, että tuomarit eivät korvaa valmentajia eikä tuomareiden ole varsinaisesti tarkoitus antaa yksityiskohtaisia tekniikkavinkkejä joukkueelle, lähinnä vain sellaisia, jotka selkeimmin ovat vaikuttamassa arvosteluun.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja tsemppiä treenaamiseen!

Anne, Heidi, Hinni, Jenni, Kirsi, Kristiina ja Saara

SCL Tuomarivaliokunta

SM2016tuomaristo

Kuva: SM 2016 finaalin tuomaristo

Tuomariblogi | Matkalla tuomariksi

26.10.2015

Henni KatajistoHenni

Kuinka kaikki alkoi

Elettiin kevättä 2014 ja 90-luvun lopulla aloitettu aktiivitoiminta tämän niin rakkaan lajin parissa oli syksyllä vaihtunut vähän erilaiseen arkeen uudessa kaupungissa. Muutin opiskelemaan kaupunkiin, jossa ei ollut cheerleading-seuraa. Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen kalenteri ei enää täyttynytkään treeneistä, palavereista, kisoista ja koulutuksista.

Tauko tuli hyvään kohtaan sillä koin, että olin antanut, ainakin hetkeksi, kaiken mitä voin seuratasolla tässä elämäntilanteessa antaa. Urheilijana olin kokeillut lähestulkoon kaikki lajin eri muodot ja valmentajanakin oli vierähtänyt jo vuosia. Tauko tuntui hyvältä, mutta aika nopeasti se ikävä tuli. Sitten sähköpostiin tuli tuomarikoulutuksen kutsu…

Olin jo ihan pienestä asti ihaillut ja kunnioittanut, jopa hiukan pelonsekaisestikin, näitä pikkuminin silmissä niin kaukaisia ja mystisiä hahmoja. Muistan olleeni aika pikkuinen juniori, kun ensimmäisen kerran aloin haaveilla pääseväni joskus pöydän toiselle puolelle. Hihkuin ääneen, kun sain koulutuskutsun luettua. Ilmoittauduin ja sitten pitikin odottaa monta pitkää kuukautta syyskuuhun asti.

Millaista tuomarikoulutus on?

Jännitin ensimmäistä koulutusviikonloppua kuin ensimmäistä koulupäivää. Millaistakohan se on? Onkohan minusta sittenkään tähän? Millaisia muut kurssilaiset ovat? Huoleni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Lähes kaikki koulutuksessa olijat olivat joko kasvoiltaan tai nimiltään jo ennestään tuttuja kisoista tai muuten lajin parista. Myös kouluttajat olin tavannut aiemminkin ja he kannustivat ja vakuuttivat meille, että ”Kyllä kaikista teistä tuomareita tulee.”

Kurssilla kävimme läpi tuomaroinin perusasioita, kuten sääntöjä ja kaavakkeita. Harjoitusarvostelimme vanhoja ohjelmia ja keskustelimme saamistamme tuloksista. Kouluttajamme Saara Martikka ja Kristiina Kokko kertoivat meille omia kokemuksiaan ja antoivat neuvoja muuttuvaan rooliimme lajin parissa. Tapasimme pariin kertaan, joissa jokaisella kerralla kävimme hieman eriasioita. Kotiläksyksi saimme vanhoja sarjoja arvosteltaviksi. Tulokset postitettiin kouluttajille, jotka antoivat meille palautetta.

Kohti valmistumista ja sen jälkeen

Kurssin isoimpia juttuja olivat kuitenkin varjotuomaroinnit kisoissa. Ensimmäinen oli Super Cheerissä ja toinen, joka oli myös loppukokeemme, May Madnessissä. Vaikka meidän arvostelumme eivät vaikuttaneetkaan lopputuloksiin, minua ainakin jännitti kovasti. Mitä jos oma linjani poikkeaakin liikaa tai pisteeni ovat liian korkeat tai matalat? Mitä jos en pääse läpi? Palautimme tuloksemme jälleen kouluttajille, jotka kävivät ne läpi ja antoivat palautteen. Jännityksestä huolimatta harjoittelut menivät aika mukavasti ja Meikkareiden jälkeen Saara kertoi minun valmistuneen.

Pääsin ensimmäistä kertaa tositoimiin heti Summer Cheer Cupissa. Vanhat tuomarit ottivat meidät hyvin vastaan ja neuvoivat, jos tuli kysyttävää. Ajattelin aina, ettei pöydän takana jännitä läheskään niin paljon kuin matolle mennessä. Onneksi olin ensimmäisen sarjan teknisenä tuomarina, mikä osoittautui tosi mukavaksi hommaksi. Siinä keskitytään sääntöjennoudattamisen, pakollisten liikkeiden ja pudotusten ym. tarkkailuun. Se vei pahimman alkujännityksen mennessään ja kun päästiin paneelisarjoihini olo tuntui jo itsevarmemmalta.

Tuomarina olemisesta

Kun joukkue tulee matolle niin itse tarkistan aina, että kaikki paperit ovat niin kuin pitääkin: puhdas kaavake tai padillä oikea näkymä edessä ja vihosta uusi sivu muistiinpanoille. Sitten selkä suoraksi ja mieli virkeäksi. Näin uutena tuomari stressaa paljon siitä ehtiikö nähdä kaiken. Pienryhmissä eikä tanssissakaan tätä ongelmaa ole niin paljon, mutta kun matolla on 24 junnutyttöä niin homma käy hankalaksi. Itse huomasin myös, että sarjatasojen välillä on isoja eroja siinä mitä ehtii nähdä. Mitä korkeammalle tasolle mennään sitä enemmän voi jäädä yhden silmänräpäyksen aikana näkemättä. Onneksi meitä on niin monta aina kerralla paneelissa, että jos yhdeltä jää jokin yksittäinen asia näkemättä, niin muut sen yleensä näkevät.

Mietin myös aluksi sitä miltä sitten tuntuu, kun esiintyvässä joukkueessa on tuttuja. Vastaus selvisi aika nopeasti. En ainakaan itse ehdi ajatella koko asiaa, kun täytyy täysillä keskittyä muistiinpanojen tekemiseen ja pisteiden miettimiseen. Huomasimme myös kurssilla, kun harjoitusarvostelimme videoilta, että silloin tuli ehkä alitajuntaisesti oltua ankarampi omille vanhoille joukkueille ja valmennettaville. Tätä ilmiöitä ei kuitenkaan synny normaalitilanteessa, koska esteelliset (joilla on valmennettava tms. joukkue sarjassa) tuomarit eivät voi tuomaroida sarjoissa, joissa heillä on ”päällekkäisyyksiä”.

Tuomarin kisapäivä

Vaikka suurinta eroa kisaamiseen verrattuna on turha edes mainita, on paljon muitakin asioita mitä tuomarin rooli tuo tullessaan. Ennen kisoissa ehti nähdä vanhoja tuttuja ja seurakavereita ja jäädä juttelemaan. Tuomarina ollessa heitä ei näe kuin matolla ja vaikka näkisin, ei ehdi eikä pysty pysähtyä juttelemaan. Meidän päivämme on myös todella pitkä, varsinkin jos yhden päivän kisoissa on vain parikin paneelia. Kisapäivät ovat urheilijana ja valmentajana rankkoja, mutta tuomarina olo osoittautui vähintään yhtä rankaksi.

Ensimmäinen kerta ja jännitys tekivät varmasti tehtävänsä, mutta jatkuva kiireen tunne verotti paljon. Tuomareille taukokaan ei ole tauko, vaan silloin käydään läpi edelliset sarjat ja toivotaan, että ehditään laittaa jotain pientä suuhun. Siksi joskus voi nähdä tuomaripöydällä karkkeja ja muuta pientä popsittavaa, mutta ei niitäkään paljon ehdi syömään…

Lopuksi

Ihan niin kuin urheilijanakin ei tuomaroinissakaan ole koskaan valmis, vaan on pyrittävä kehittymään koko ajan ja pysyttävä vielä uusimmissa jutuissa mukana. Vaatii varmasti vielä aika mukavan määrän kisoja, ennen kuin tämä alkaa sujua varmalla rutiinilla.

Aiemmin puhuin tuosta pelonsekaisesta kunnioituksesta tuomareita kohtaan. Iän myötä tämä pelko on tietysti hälvennyt, mutta kunnioitus kokeneita tuomareitamme kohtaan on vain kasvanut. Meillä Suomessa on erittäin asiantuntevia ja maailmalla arvostettuja tuomareita ja voin vain toivoa, että vielä joskus pääsen edes lähelle heidän tasoaan.

Tsemppiä kaikille syksyn treeneihin!

hennituomaristo

Tuomariblogi | Tuomarien ”kevättauko” – ei kilpailuja mutta paljon muuta

21.5.2015

Kausi huipentuu joulukuun SM-kilpailuihin, uudet mestarit lähtevät joululomalle ja moni uusi harrastaja esiintyy ensi kerran seuran joulunäytöksessä. Tammikuussa pienen loman jälkeen aloitetaan taas kova treeni ja joukkueiden kasaaminen kevään ja kesän kilpailuihin, ehkä uusi alkeisryhmä aloittaa. Mitä tuomarit tekevät pitkän kevään, kun seuraava kotimainen kilpailu SM-finaalien jälkeen on vasta toukokuussa?

SCL:n tuomarit

Niin, no, tuomarit tekevät lähes kaikkea; kouluttautuvat, keskustelevat SM-finaalien linjasta ja tuomaroinneista, tarkastelevat uusia, vuoden alusta voimaan tulleita sääntöjä, ehkä kouluttavat uusia tuomareita ja luennoivat liiton tilaisuuksissa ja tietenkin – tuomaroivat. Kevät ei ehkä ole kotimaan rintamalla yhtä kiireistä kuin syksy, mutta Suomen ulkopuolella riittää kilpailuja, on isoja, virallisempia kilpailuja, eri maiden mestaruustaistoja ja pienempiä cup-kilpailuja marginaalisarjoineen. Riittävän koulutuksen saaneet (Euroopan ja Maailman liiton tuomarikoulutus) suomalaiset tuomarit voivat halutessaan rekisteröityä tuomarilistalle, johon tulee kutsuja hakea eri maiden kilpailuihin tuomaroimaan.

Jos kutsu käy, voi edessä olla mielenkiintoinen, tiukka ja antoisa viikonloppu. Ulkomailla tuomaroinnista kirjoitin aiemmin tässä blogissa (Monenlaista menoa ja pitkiä päiviä – cheerleadingtuomarointia ulkomailla). Jos kutsuja ulkomaille ei tule, tai reissut muualle cheer-kuplaan eivät mahdu kalenteriin, riittää tekemistä kotimaassakin. Tänäkin keväänä Tuomarivaliokunta on järjestänyt koulutusta jo olemassa oleville tuomareille ja kouluttanut uusia. Pian uusi, tuliterä kurssillinen tuomareita jo valmistautuukin loppuharjoitteluun ja sen selvitettyään siirtyy vahvistamaan tuomarijoukkoamme. Lisäksi tammikuussa voimaantulleita sääntömuutoksia on tarkasteltu, koottu sääntöseminaarin materiaalia, kokoonnuttu miettimään Tuomarivaliokunnan toimintaa.. Joku on ehkä katsellut maailman huippujen videoita netistä valmistautuessaan MM-kilpailujen tuomarikoitokseen ja toinen on halunnut nähdä lajin huiput ja heidän uusimmat juttunsa. Onneksi rakasta lajia ei siis tarvitse pistää kevättauolle!

Pieni hengähdystauko syksyn tiukan kilpailukalenterin jälkeen on keväällä paikallaan, ja samalla on hyvä katsoa edellistä vuotta. Ilman aikaa katsoa hetkeksi taakse ja arvioida toimintaa ei uutta ja parempaa voisikaan syntyä.

Tuomarit odottavat innolla jo kevään ja kesän kilpailuja, pian taas nähdään upean lajimme parissa!

Saara Martikka