Naisten cheermaajoukkueen fysiikkatreenien suunnitteluvastuu on fysiikkavalmentaja Mika Leistiöllä, joka on toiminut nyt kaksi kautta naisten cheermaajoukkueen fysiikkavalmentajana. Hän saa kuitenkin tukea myös lajivalmennustiimin sisältä ja keskustelee urheilijoiden kanssa treenejä suunnitellessaan. Tällä hetkellä Mikan taustatukena toimii erityisesti maajoukkueen valmennustiimistä lajivalmentaja Ina Tiittula, jolla on osaamista myös fysiikkaharjoittelusta.

Mikan valmennusfilosofia on urheilijalähtöinen, ja hänen mukaansa on huomioitava, että urheilija on myös ihminen.

Polkuaan fysiikkavalmentajaksi Mika kuvailee seuraavasti: “Valmentamiseen kiinnostus alkoi oikeastaan jo oman urheilu-uran aikana. Uran jälkeen tuli tosin tehtyä muitakin töitä, mutta pikku hiljaa ajauduin erilaisiin valmentajakoulutuksiin ja päädyin moottoriurheilutaustani kautta autourheiluvalmentajaksi autourheilun lajiliitolle. Sittemmin olen opiskellut valmennusta ja kehittänyt itseäni valmennuksen saralla monipuolisesti.”

Cheerleadingin pariin Mika on ajautunut tyttäriensä harrastuksen kautta yli kymmenen vuotta sitten ja keskustelut cheerleadingin lajivalmentajien kanssa antoivat ajatuksia siihen, että hänellä voisi olla mahdollisesti jotakin annettavaa fysiikkavalmennuksen puolelle cheerleadingissä. Lajin parissa Mika on toiminut valmentajana yhteensä seitsemän vuotta ja näiden vuosien aikana laji on tullut hänelle hyvin tutuksi, mutta hän kuitenkin toteaa, että opittavaa löytyy vielä paljon.

Naisten cheermaajoukkueen tavallisten fysiikkatreenien Mika kuvailee koostuvan kestävyys- ja voimaharjoittelusta, jotka ovat jaettu eri kestävyyden tai voiman osa-alueisiin eri harjoitusjaksoille. Harjoitusjaksoista riippuen fysiikkaa treenataan 4-8 tuntia viikossa.

“Kauden alussa urheilijoilla on perusvoima- ja kestävyysharjoittelua, joiden kautta edetään kohti lajinomaisempia harjoitteita ja kilpailuun valmistavaa kautta”, kertoo Mika.

Hänen mukaansa urheilijoilla on myös yleensä samat treeniohjelmat, mutta treeniohjelmissa voi olla hieman vaihtelua riippuen harjoitusjaksoista.

“Suurin osa fysiikkaharjoittelusta tapahtuu yksilötasolla omatoimiharjoitteluna eli jokainen urheilija siis harjoittelee omatoimisesti harjoitussovelluksen kautta annettujen ohjeiden mukaisesti”, toteaa Mika.

Leireillä Mika on mukana tekemässä kuntotestejä, tapaamassa urheilijoita sekä huolehtimassa oheisharjoittelusta.

Cheermaajoukkueen fysiikkavalmennuksessa haastavimmaksi Mika kokee sen, että kaikille urheilijoille saadaan sopivat ohjelmat, kun pyritään monipuolisuuteen ja kehitykseen. Muutoin hän kertoo haasteita olevan yllättävän vähän ja toteaakin, että hänellä on ilo ja kunnia tehdä töitä maailman parhaiden kanssa toimien valmentajana hienossa ja avoimessa joukkueessa.

Juttusarjan ensimmäinen osa on luettavissa täältä.

Teksti: SCL Viestintätyöryhmän jäsen Suvi Nuttunen

Naisten cheermaajoukkueen treeniohjelmaan kuuluu yhtenä osana fysiikkaharjoittelu. Resurssit maajoukkueen fysiikkavalmennukseen on kuitenkin saatu vasta muutama vuosi sitten, kun fysiikkavalmentaja Mika Leistiö liittyi osaksi valmennustiimiä. Fysiikkavalmentajan liittyminen osaksi valmennustiimiä on päävalmentaja Maria Wahlroosin mukaan merkittävä parannus maajoukkuetoiminnassa, sillä urheilijoiden henkilökohtaista kuormaa ja tarpeita on mahdollista huomioida nyt paremmin, kun valmennustiimissä on mukana myös fysiikkavalmentaja.

Maria kertoo, että fysiikkaharjoittelu maajoukkueessa pohjautuu nykyään tarpeeseen eli se suunnitellaan henkilökohtaisten testitulosten perusteella. Kestävyyden osalta kuntotestejä tehdään kaksi kertaa vuodessa ja lajinomaisia nopeusvoima ominaisuuksia testataan Mikan mukaan melkein lähes jokaisella leirillä.

“Voidaan siis sanoa, että fysiikkaharjoittelu on järkevöitynyt ja yhtenäistynyt, mutta samalla myös eriytynyt henkilökohtaisemmaksi. Joidenkin urheilijoiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että fysiikkaharjoittelua on vähemmän ja toisten urheilijoiden osalta sitä, että fysiikkaharjoittelua on enemmän. Osalla urheilijoista fysiikkatreenin luonne on muuttanut muotoaan”, toteaa Maria.

Marian mukaan yleisellä tasolla fysiikkaharjoittelun isoin muutos on tapahtunut siinä, että nykyään juostaan paljon enemmän rauhallista pk-lenkkiä. Aerobisen suorituskyvyn lisäämisen tarkoituksena on palautumisen edistäminen/nopeuttaminen, jota tarvitaan erityisesti raskaiden leiriviikonloppujen aikana ja niiden jälkeen, mutta myös arjessa seurajoukkueiden treeneissä. Myös Mika kertoo fysiikkaharjoittelun auttavan pitkillä ja raskailla leireillä jaksamiseen, sekä nopeampaan palautumiseen kovista kuormituksista.

“Lisäksi hyvä kuntopohja auttaa jaksamaan kisamatkoilla paremmin niin fyysisesti kuin myös psyykkisestikin. Palautuminen otetaan huomioon myös keskustelemalla urheilijoiden kanssa ja seuraamalla kuormitusta harjoituspäiväkirjan avulla”, toteaa Mika.

“Fyysisten osa-alueiden spesifin harjoittelun tarkoitus on tukea urheilijaa kehittymään lajin ja erityisesti maajoukkueen harjoittelutavan vaatimukset huomioiden”, kertoo Maria.

Maajoukkueen fysiikkaharjoittelun tavoitteena on parantaa suorituskykyä, joihin kuuluvat esimerkiksi voima ja räjähtävyys. Lisäksi fysiikkaharjoittelu monipuolistaa harjoittelua ja tältä osin sen tavoitteena on esimerkiksi ennaltaehkäistä loukkaantumisia.

“Harjoittelun monipuolistaminen tarkoittaa, että fysiikkatreenit sisältävät myös lajille epätyypillisiä liikesuuntia ja -ratoja, kuten vetoliikkeitä”, tarkentaa Maria.

Jos fysiikkaharjoittelu ei ole osa oman joukkueesi treeniohjelmaa ja haluaisit aloittaa fysiikkaharjoittelun, kannattaa apua kysyä omalta valmentajalta. Valmentajan kannattaa tutustua SCL:n fysiikkaharjoittelun testipatteristoon, joka löytyy täältä.

Fysiikkaharjoittelun lisääminen omaan treeniohjelmaan on Marian mukaan kuin rahan laittamista pankkiin.

“Jos aloittaa fysiikkatreenin ajoissa, ehtii sen hyödyistä nauttimaan pidempään”, toteaa Maria.

Teksti: SCL Viestintätyöryhmän jäsen Suvi Nuttunen