Cheerleadingin ilolle ei ole yläikärajaa
Pyramideja, heittoja, akrobatiaa, yhdessä tekemistä, toisten kannustamista, kovaa fyysistä kuntoa, vahvaa keskittymistä ja omistautunutta harjoittelua. Kaikkea tuota näin, kun katsoin cheerleadingista kertovaa dokumenttia vuoden 2020 tammikuussa. Oma ikä jo lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä harmittelin, miksi ihmeessä en ollut aiemmin tutustunut tähän lajiin, jossa vaikutti olevan kaikki elementit, joita ihminen vaan voi harrastukselta ja urheilulta haluta. Kunnes päähäni hiipi ajatus siitä, josko vielä ei ollutkaan liian myöhäistä.
Löysin pian tietoa, että myös aikuisena voi aloittaa cheerleadingin, eikä mennytkään montaa viikkoa, kun löysin itseni Helsinki Athletics Cheerleading -seuran (HAC) alkeisjoukkueen harjoituksista. Se oli rakkautta ensitreeneistä. Tunne oli sama, kuin ensimmäisillä tanssitunneillä 10-vuotiaana ja tanssin parissa vierähtikin seuraavat 15 vuotta. Mutta millaista sitten on aloittaa cheerleading aikuisena tai palata nuorena harrastamansa lajin pariin? Mitä siellä treeneissä oikein tapahtuu ja entä, jos laji vie mukanaan ja on päästävä kisamatolle näyttämään taitojaan?
Aikuisena cheerleadingin pariin
Vaikka cheerleading mielletään usein nuorten opiskelijoiden ja etenkin tyttöjen lajiksi, voi cheerleadingin oikeasti aloittaa ihan missä iässä tahansa ja erityisesti miehiä jopa kaivataan rohkeammin lajin pariin. ”Meillä Oulussa Northern Lights Cheerleading -seurassa nuorimmat harrastajat ovat kolmevuotiaita ja harrastajia riittää klassikkoikäisten sekä uusien harrastajien joukkueessa aina jopa 60 vuoden ikään asti, yläikärajaa ei ole”, kertoo Norther Lights Cheerleading -seuran (NLC) valmentaja Olga Leuanniemi.
Aikuisille ei ole mitään taustavaatimuksia, mutta toki kaikesta urheilutaustasta on hyötyä taitojen oppimisessa. Esimerkiksi joukkuelajit tuovat arvokasta kokemusta yhdessä treenaamisesta. ”Jos on käynyt salilla, on lihakset varmasti hyvässä kunnossa, tanssin kautta on ehkä oppinut hyvän rytmitajun ja voimistelusta, telinevoimistelusta, akrobatiasta ja sirkuksesta on luonnollisesti hyötyä akrobatian opettelussa. Olen kuitenkin tavannut aikuisurheilijoita, jotka eivät ole koskaan harrastaneet mitään liikuntaa ja innostuneet cheerleadingista ja ovat nykyään todella urheilullisia. Kaiken voi oppia!” rohkaisee Heli Kortesalmi, HAC:n valmentaja ja entinen cheer-urheilija.
Cheerleadingin pariin kannattaa lähteä avoimella, energisellä ja rohkealla asenteella. Rohkeudesta on hyötyä tietenkin nousijalle, mutta myös pohjille eli nostajille, jotta uskaltaa kokeilla vaativampiakin stuntteja. Parhaimmillaan cheerleading ja sen onnistumiset sekä esiintymiskokemus tuovat rohkeutta ja itsevarmuutta myös muuhun elämään. ”Halu oppia uutta ja halu tehdä yhdessä on tärkeintä. Yksin tässä ei onnistu”, toteaa Heli.
Kurkistus cheerleading-treeneihin
Cheerleadingissa on kaksi alalajia, cheerleading sekä cheertanssi. Cheerleading on tunnettu korkeista heitoista ja nostoista sekä pyramideista ja akrobatiasta. Cheertanssissa taas treenataan tanssillisuutta ja motioneita eli lajille ominaisia liikkeitä, kuten cheerhyppyjä, piruetteja ja venyvyyksiä. ”Treeneissä huomioidaan joukkueen ikäjakauma ja esimerkiksi alkuverryttelyt ja lajiharjoittelu suunnitellaan niin, että jokainen pystyy omalla tasollaan varioimaan ja treenaamaan oikein ja turvallisesti”, kertovat turvallisesta treenaamisesta NLC:n Marmorit-joukkueen valmentajat Henna Hyvönen ja Emmi Pälvilä.
Cheer-treenit on usein aika pitkät, 1,5-2 tuntia. Alussa lämmitellään hyvin ja tehdään lajia tukevia harjoituksia. Treenit rakennetaan osiin niin, että yhtä aluetta harjoitellaan vaikkapa puoli tuntia ja siten vaihdetaan. Kahdenkin tunnin treenit saattavat tuntua lyhyiltä, kun harjoittelu sisältää monta eri osa-aluetta: stuntit, stunttisarjat, hypyt, pyramidit, lihaskunto, ohjelman harjoittelu ja akrobatia. Montaa aikuista saattaa jännittää akrobatian tekeminen etenkin, jos siitä ei ole aiempaa kokemusta. Mikään pakko ei kenenkään ole heittää voltteja matolla, mutta akrobatiaa kannattaa kuitenkin harjoitella, ihan vaikka kuperkeikasta aloittaen. ”Ketään ei pakoteta tekemään mitään, mutta jos kyseessä on vain pelko eikä fyysinen rajoite johonkin liikkeeseen, voidaan lähteä liikkeelle helpomman version kautta”, rohkaisee Aristocats-joukkueen valmentaja Elisa Savinainen.
Treenikertojen määrä riippuu joukkueesta ja joukkueen tasosta. Yleensä aikuisjoukkueilla on treenejä yhdestä kolmeen kertaan viikossa. Lisäksi on yleensä päiväleirejä muutaman kerran kaudessa sekä mahdollisuus käydä omatoimisesti treenaamassa stunttiryhmän kanssa tai hiomassa omia akrobatiataitoja. Kaikissa aikuisten joukkueissa ymmärretään se, että joskus tulee pakollisia poissaoloja töiden tai perheen takia, mutta koska cheerleading on joukkuelaji, toivotaan kaikilta mahdollisimman hyvää sitoutumista harjoitteluun. ”Normaalilla harjoituskaudella on suotavaa olla treeneissä, että pysyy joukkueen mukana ja lähellä kisoja on erityisen tärkeää olla mukana. Joukkuelajista kun on kyse, niin yhdenkin urheilijan poissaolo vaikuttaa monen harjoitteluun”, kertoo Elisa.
Kun cheerleading vie mennessään
”Jos laji vie harrastajan mukanaan, pyritään jokaiselle harrastajalle löytämään oikea joukkue tason sekä ikäryhmän mukaan. Jokaisen uuden harrastajan tulee olla ensin jakso alkeisjoukkueessa eli Kvartseissa, mutta tämän jälkeen on mahdollista edetä naisten B-tason joukkueeseen sekä SM-tason naisten edustusjoukkueeseen eli Timantteihin asti!”, kertoo mahdollisuuksista NLC:n valmentaja Olga. Samantapaisia mahdollisuuksia tarjoavat myös muut seurat.
”HAC:ssa meillä on jo kolmen tason aikuisjoukkueita. Eager on aloittelijoiden joukkue ja kun perustaidot oppii, voi siirtyä klassikkojoukkue Elixiriin tai nuorempien joukkueeseen Egoon. Jos klassikkoikäinen haluaa vielä eteenpäin, on seurassa vielä Elephants, joka kisaa kansainvälisesti tällä hetkellä cheerin ylimmällä tasolla, tosin non-tumbling -kisoissa, jos vaan mahdollista. Eternal-tanssijoukkue käy aikuisten cheertanssikisoissa”, kertoo kehittymismahdollisuuksista HAC:n valmentaja Heli.
Yhdessä tekeminen, yhdessä harjoittelu ja yhdessä onnistuminen on niin palkitsevaa, että ei mikään ihme, että yksi jos toinenkin jää lajiin koukkuun. Heli suositteleekin lajia ihan vauvasta vaariin ja kaikille sukupuolille. Samoilla linjoilla on HAC Eagerin toinen valmentaja ja HAC Elephantsien urheilija Jenna Toivonen: ”Tämä on niin mahtavaa, että aikuisille on tällaisia harrastuksia. Omasta joukkueesta on tullut minulle kuin toinen perhe. Mahtavaa, että valmentajat käyttävät aikaa kehittääkseen meitä. Tämä harrastus kuuluu minun elämääni enkä halua koskaan sen loppuvan. Me kaikki otetaan treenit sopivan vakavasti, mutta myös huumoria mahtuu paljon mukaan. Voiko olla täydellisempää? Ei voi.”
Jos sinä kiinnostuit aloittamaan cheerleadingin, ota rohkeasti yhteyttä oman paikkakuntasi cheerleading-seuraan. Kuka tietää, ehkä pian jo löydät itsesi säteilemässä kansainvälisten kilpailujen matolla joukkuekavereiden kanssa – ainakin minun unelmistani tuo näky löytyy kirkkaana.
Kirjoittaja: Pirita Valtonen, SCL viestintätyöryhmä.
Lue lisää tästä aiheesta
