Uutiset > Tiedotteet > Cheerleadingin lajikulttuuria selvitetty kyselytutkimuksella

Cheerleadingin lajikulttuuria selvitetty kyselytutkimuksella

Suomen Cheerleadingliitto teetti jäsenilleen lajikulttuurikyselyn syksyllä 2019. Kyselyn toteutti Taloustutkimus ja pohjana käytettiin Voimisteluliiton ja Taitoluisteluliiton omille jäsenilleen teettämiä kyselyjä, joiden tulokset julkaistiin vuoden 2019 aikana. Kysely suunnattiin urheilijoille ja huoltajille. Kyselyn keskeisiä teemoja olivat harjoitusten ilmapiiri, valmentajan toiminta ja epäasialliseen käyttäytymiseen liittyvät henkilökohtaiset kokemukset. Kyselyyn vastasi 1170 henkilöä, joista urheilijoita 556 ja huoltajia 614. Lisäksi valmentajille tehtiin oma kysely, jolla haluttiin selvittää niitä haasteita, joita valmentajat itse kokevat työssään ja miten seurat ja Suomen Cheerleadingliitto voisivat heitä tukea.

Tulosten perusteella on jo vuodelle 2020 suunniteltu toimenpiteitä, joilla kehitetään kyselyssä esille nousseita lajikulttuurin haasteita.

”Teemme paljon yhteistyötä Taitoluisteluliiton ja Voimisteluliiton kanssa ja vaihdamme osaamista ja kokemuksia jatkuvasti. Kipinä kyselyn teettämiseen syntyi yhteistyössä, kun halusimme selvittää eri taitolajien lajikulttuuria. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että pystymme puuttumaan lajikulttuuriin mahdollisesti pesiytymässä oleviin ongelmiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja toivommekin, että asioista voidaan keskustella avoimesti, sillä vain sen kautta on mahdollista rakentaa kulttuuri, jossa vaikeisiin asioihin ja epäkohtiin puututaan heti”, Suomen Cheerleadingliiton puheenjohtaja Riikka Taivassalo toteaa.

Yhteisöllisyys on voimavara, mutta se ei synny automaattisesti

Positiivisena lajikulttuurin ominaisuutena kyselyssä nousi erityisesti yhteisöllisyys. Harrastajat nostivatkin motivoivimmiksi ja innostavimmiksi asioiksi joukkuehengen ja -kaverit. Myös lajin monipuolisuus ja uuden oppiminen sekä mahdollisuus kehittyä jatkuvasti motivoi harrastajia. Suurimman osan valmentajista koettiin onnistuvan tehtävässään hyvin ja harjoitusilmapiiriä pidettiin pääasiassa hyvänä.

Urheilijoista peräti 90% olisi valmis varauksetta suosittelemaan lajia muille. Myös vanhempien näkemykset ovat varsin myönteisiä, mutta asenne hieman varauksellisempi kuin urheilijoilla, noin 80 prosenttia vanhemmista suosittelisi lajia myös muille.

 

”Tämä on tietysti hienoa ja selvää onkin, että näin vauhdikkaan kasvun takana on laaja joukko ihmisiä, jotka kokemuksiensa perusteella suosittelevat lajia myös muille. Cheerleadingin harrastajamäärät ovat vuosittain kasvaneet 15-20 prosentin vauhdilla”, Taivassalo kertoo.

Valmentajalla tärkeä rooli harjoitusilmapiirin luojana – olosuhteiden oltava turvalliset

Cheerleading-valmentajat koettiin usein ystävällisiksi, positiivisiksi, kannustaviksi ja heidän koettiin antavan ymmärrettäviä ohjeita. Valmentajat onnistuvat harrastajien mukaan myös hyvin hyvän harjoitusilmapiirin luomisessa. Kehitettävää sen sijaan löytyy henkilökohtaisen suhteen luomisessa urheilijoihin, yksilöllisessä kohtelussa ja urheilijoiden riittävässä huomioimisessa.

Negatiivisena asiana kyselystä nouseekin ennen kaikkea harrastajien kokema pelko epäonnistumisesta sekä ulkopuolisuuden kokemukset.

”Huolestuttavaa on, että lähes puolet kokevat joskus pelkoa epäonnistumisesta harjoituksissa. Lisäksi pelkoa koetaan uusia taitoja opeteltaessa. Turvallisuus onkin yksi merkittävimmistä lajikulttuurin kehittämiseen liittyvistä toimenpiteistä, joihin olemme jo viime vuoden puolella aktiivisesti tarttuneet. Siihen liittyy olennaisena osana myös olosuhdetyö. Turvalliset harjoitteluolosuhteet ovat turvallisen harjoittelun lähtökohta. Lisäksi asiaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota valmentajakoulutuksessa”, Suomen cheerleadingliiton toiminnanjohtaja Heidi Borg kertoo.

Valmentajiin liittyvät kehityskohteet nostavat esiin yksilökeskeisen ja henkilökohtaisen valmennusosaamisen puutetta. Myös valmennettavien yhdenvertainen kohtelu nousi esille kehityskohteena. Kokemukset epäasiallisesta käytöksestä liittyvät yleensä juuri valmentajan taholta tapahtuneeseen syrjimiseen tai suosimiseen. Joka kolmannella vastaajalla on kokemusta valmentajan taholta tapahtuneesta suosimisesta.

”Cheerleadingissä joukkuekoot ovat suuria ja kilpailukokoonpanoon eivät mahdu kaikki. Tämä ominaisuus näkyy lajikulttuurikyselyn tuloksissa ja onkin yksi konkreettisimmista kehityskohteista, joita monilla eri toimenpiteillä voidaan edistää. Useissa seuroissa asiaan on tartuttu jo hyvin määrätietoisesti, mutta näitä hyviä käytäntöjä ja ohjeistuksia on syytä viedä lajikulttuuriin myös liiton taholta erilaisten suositusten muodossa. Asiasta on myös käytävä vielä lisää keskustelua ja se on huomioitava kaikessa valmentajakoulutuksessa”, Borg jatkaa.

Positiivista on, että valmentajat itse omissa vastauksissaan korostivat hyvän valmentajan ominaisuuksien olevan tasapuolisuus ja kannustavuus. Valmentajakoulutuksilta toivottiinkin lajiteknisen kouluttautumisen lisäksi myös henkiseen valmentamiseen ja toimintaan haasteellisissa tilanteissa liittyviä koulutuksia. Valmentajat nostavat omissa vastauksissaan esille myös toiveen seurojen ja valmentajien välisen verkostoitumisen ja yhteistyön kehittämiseen ja mahdollistamiseen.

Kolme neljästä valmentajasta on valmis varauksetta suosittelemaan valmentajan työtä muille. Suurin osa valmentajista kokee, että he ovat voineet edetä urallaan haluamallaan tavalla.

”Ajankäyttö, kiire ja oma jaksaminen nousevat kyselyssä esille valmentajien kokemina haasteina ja erityisesti näihin asioihin kaivataan tukea omalta seuralta ja liitolta,” Borg summaa.

Ulkonäköpaineet ovat läsnä – valmentajan rooli korostuu

Myös ulkonäköpaineet nousevat esille kyselyssä. Vajaa 40 prosenttia urheilijoista kertoo kokeneensa jonkinlaisia ulkonäköpaineita. Suurin osa valmentajista on kuitenkin löytänyt tavan puhua oikealla, rakentavalla tavalla kehoon liittyvistä asioista. Urheilijoiden omien vastausten perusteella 87% kokee valmentajan onnistuneen tässä.

Syömishäiriöt eivät nousseet kyselyssä esille valtavirtana, mutta avoimet vastaukset kertovat, että niitäkin lajissa esiintyy.

”Ilmiö on tärkeä tiedostaa, vaikka se ei prosentteina juuri näkyisikään. Jokainen tapaus on liikaa. Erittäin hyvänä voi pitää sitä, että suurin osa vastaajista kertoo, ettei ole saanut valmentajilta negatiivisesti vaikuttaneita ravinto-ohjeita. Valmentajien tietämystä tästä aihepiiristä tulee kuitenkin edelleen vahvistaa”, Borg toteaa.

Seksuaalista häirintää ei kyselyn mukaan juurikaan esiinny.

Toimenpiteet lajikulttuurin kehittämiseksi on jo aloitettu

Vuodelle 2020 Suomen Cheerleadingliitto on jo valmistellut joukon uusia toimenpiteitä, joilla kyselyssä ilmenneitä lajikulttuurin haasteita kehitetään. Vuoden aikana järjestetään jäsenistölle kaksi verkostopäivää, joissa pureudutaan kyselyn tuloksiin ja valmennuskulttuurin kehittämiseen eri asiantuntijoiden avulla. Lisäksi valmennuskoulutus tarjontaa on monipuolistettu, erityisesti keskittyen valmentajien vuorovaikutustaitojen ja pedagogisen osaamisen kehittämiseen.

Turvallisuus ymmärretään liitossa kokonaisvaltaisesti käsittäen henkisen ja fyysisen turvallisuuden. Turvallisuuden teemavuosi sisältääkin toimenpiteitä niin henkisen kuin fyysisen turvallisuuden lisäämiseksi. Valmentajakoulutusten lisäämisen lisäksi, Väestöliiton Et ole Yksin -palvelu tulee olemaan näkyvä osa liiton tiedottamisessa vuoden aikana. Verkkosivuille on lisäksi lisätty henkisen turvallisuuden osio. Fyysisen turvallisuuden puolella vuonna 2020 käynnistyy Hit -kampanja, jonka tavoitteena on kannustaa joukkueita rakentamaan kilpailuohjelmat sellaisista taidoista, jotka joukkue hallitsee turvallisesti ja näin ollen suorittaa virheettömän kilpailuohjelman. Tämä on myös yksi keino vaikuttaa epäonnistumisen pelkoon.

”Olemme saaneet tästä kyselystä hyviä eväitä jatkaa sitä työtä, jota olemme tekemässä. Suomen Cheerleadingliiton strategia linjaa vahvasti hyvinvoinnin merkityksestä niin seuroissa kuin urheilijoiden joukossa, sieltä ihan harrastetasosta tavoitteellisimmalle huipulle. Lajikulttuurikysely tullaan toistamaan muutaman vuoden kuluttua, jotta voidaan seurata toimenpiteiden vaikuttavuutta ja lajikulttuurin kehittymistä. Tästä tulee jatkuva mittari työmme kehittämiseen”, puheenjohtaja Taivassalo linjaa.

Lajikulttuurikyselyn tuloksiin pääset perehtymään tästä linkistä.

Lisätietoja: SCL Viestintä 0505255705