Cheerleading on kerännyt mukaansa viime vuosina kasvavan määrän kaiken ikäisiä harrastajia. Epäilemättä Suomen upealla kisamenestyksellä on oma osuutensa asiaan. Uusien harrastajien joukossa on lasten lisäksi ilahduttavan paljon nuoria ja aikuisia sekä myös harrastajia, joilla on erilaisia vammoja tai erityisen tuen tarpeita. Tämä kaikki ihmiset mukaan kutsuva cheerleading kulkee nimellä inklusiivinen cheerleading.
Kipinä inklusiivisen cheerleadingin kehittämiseen lähti uudesta liikuntalaista, joka sisältää kirjauksen velvoitteesta huomioida yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toiminnan lähtökohtina. Suomen Cheerleadingliitto lähti tästä innostuneena omalta osaltaan pohtimaan millaisia mahdollisuuksia cheerleading voisi tarjota myös vammaisurheilijoille ja -harrastajille.
Yhteinen projekti vauhdittamaan inklusiivisen cheerleadingin kehitystä
Vuoden 2020 alussa startannut inklusiivisen cheerleadingin Erasmus-rahoitteinen projekti toi yhteen cheerleadingin parissa työskenteleviä Suomesta, Englannista Irlannista ja Sloveniasta. Suomesta mukana oli Heidi Borg silloisessaan roolissa Suomen Cheerleadingliiton toiminnanjohtajana. Mukana oli tarkoituksella maita, joissa inklusiivinen cheerharrastaminen on hyvin eri tasolla: Englannissa paracheerleadingia on ollut jo pidempään, ja he ovatkin olleet maajoukkueella mukana ICU:n järjestämissä kisoissakin. Toisaalta Sloveniassa taas oli ennalta vain yksi yksittäinen ryhmä cheertanssin puolella.
Projekti asettui ajankohdaltaan haastavimpaan mahdolliseen ajankohtaan koronapandemian takia, mutta innokasta työryhmää matkustuskiellot ja alati muuttuvat ohjeistukset eivät kuitenkaan estäneet etenemästä projektin kanssa.
”Tarkoitus oli ensin haastatella valmentajia, harrastajia ja heidän vanhempiaan projektiryhmän tapaamisessa ja sen jälkeen samana viikonloppuna järjestää workshop valmentajille tiedon levittämiseksi. Etätyöskentelyyn siirtymisestä huolimatta nämä kaikki saatiin toteutettua”, kertoo Heidi.
Projektin tavoitteena oli tunnistaa esteitä toiminnan aloittamiselle ja toisaalta kerätä yhteen parhaita käytänteitä. Heidi summaa tyytyväisenä, että tavoitteisiin päästiin hienosti.
”Tavoitteisiin on päästy haasteellisesta ajankohdasta huolimatta. Olemme tunnistaneet sekä toiminnan aloittamisen esteitä sekä saaneet kerättyä yhteen parhaita käytäntöjä. Huomasimme, että nämä käytänteet ovat hyvin pitkälti samoja, maasta riippumatta. Eri maat ovat lähteneet edistämään asiaa hieman eri kulmista. Irlanti on lähtenyt liikkeelle rakenteiden muodostamisen kautta ja heidän kokoamansa eettinen säännöstö onkin todella hyödyllinen käytettäväksi ihan kansainvälisesti.”
Projektin tuloksia tullaan kokoamaan Active Cheerin verkkosivuille. Sieltä tulee löytymään kattavasti eri maiden verkkoseminaarit tutustuttavaksi sekä niin sanottu best practices guide jokaisesta maasta kaikkien hyödynnettäväksi.
Hyviä kokemuksia ja tärkeitä oppeja tulevaisuuteen
Projektin esiin nostamat asiat hyödyttävät jokaista seuraa, joka haluaa ottaa inklusiiviseen cheerleadingin osaksi omaa toimintaansa tai on sen jo tehnyt. Parhaat käytänteet -julkaisussa annetaan eväitä niin tilojen vaatimuksiin kuin valmennukseenkin. Projekti nosti esiin sen, että on tärkeää kohdella kaikkia harrastajia samalla tavalla.
Muutamia erityispiirteitä kuitenkin löytyy. Esimerkiksi vanhemmat ovat etenkin lasten ollessa kyseessä usein hyvin tärkeitä kumppaneita, jotta saadaan oikeaa tietoa, mikä lapsen vamma on ja mitä se rajoittaa, mitä taas ei. Kommunikoinnissa nousee tärkeäksi selkeys ja kyky yksinkertaistaa viestintää. Äänen ja värien käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota liittyen näkövammaisuuteen tai kuulon alenemaan. Valmentaminen on ehkä yksilöllisempää, kuin niin sanottu perusvalmentaminen. Joukkuetta ei voi ajatella homogeenisenä ryhmänä. Heidi kannustaa valmentajia lähtemään rohkeasti inklusiivisen cheerleadingin valmentamiseen mukaan, sillä tällainen valmentaminen antaa hyvät eväät myös vammattomien valmentamiseen ja muihinkin yhteistyötilanteisiin elämässä.
Funky Team -seurassa on ollut jo useamman vuoden ajan inklusiivisen cheerleadingin joukkue, nimeltään Special Monkeys. Tässä joukkueessa treenaa tällä hetkellä kuusi harrastajaa.
”Joukkueen valmentaminen on hieman erilaista, mutta todella palkitsevaa. Hienointa on nähdä joukkuelaisten kehittyminen ja heidän hymyt treeneissä”, toteaa joukkueen valmentamisen tällä kaudella aloittanut Jasmin Mustakallio.
Heidi näkee inklusiivisen cheerleadingin roolin kasvavan tulevaisuudessa.
”Hanke on antanut avaimia siihen, että ei ole mitenkään pelottavaa aloittaa tämän tyyppistä toimintaa. Cheerleadingin kautta saadaan oppeja, joista on hyötyä myös cheerleadingin ulkopuolella: taito kuunnella ja keskittyä, odottaa omaa vuoroaan ja edetä asioissa progressiivisesti. On ollut hienoa kuulla palautetta, että cheerharrastus antanut liikunnan ilon lisäksi näille harrastajille taitoja, joita he ovat voineet hyödyntää myös muussa elämässä.”
Inklusiivisen cheerleadingin ryhmiä on tällä hetkellä ainakin seuraavissa seuroissa:
Funky Team (Helsinki), Golden Spirit (Helsinki), Dream Team (Tampere), Spirit Shakin Cheerleaders (Tuusula), Silver Sharks (Seinäjoki) ja Cheer Stars Finland (Kuopio).
Kirjoittaja: Pirita Valtonen, SCL viestintätyöryhmä.