Suomen Cheerleadingliiton puheenjohtajana toiminut Taru Rautavuori-Knabe on nimitetty liiton
kunniapuheenjohtajaksi liiton syyskokouksessa 22.11.2020. Rautavuori-Knabe on Suomen
Cheerleadingliitto ry:n ensimmäinen kunniapuheenjohtaja.
Harrastajasta puheenjohtajaksi
Cheerleadingin pariin Taru on päätynyt ”perinteisen” polun kautta ystävän houkuttelemana. Hän osallistui
helsinkiläisen Colts cheerleaders -joukkueen koetreeneihin ja aloitti niiden myötä harrastamisen
joukkueessa vuonna 1992.
— Koetreenit eivät ehkä olleet ihan samaa luokkaa kuin nykypäivän karsinnat, mutta spagaatit piti
näyttää sekä tehdä tanssipätkiä, Taru muistelee ensikosketustaan lajiin.
Colts-joukkueen hajoamisen jälkeen Taru oli mukana Golden Spirit-seuran perustamisessa ja harrasti itse
seuran naisten joukkueessa sekä yhden kauden ajan toimineessa sekajoukkueessa. Oman harrastamisen
ohella hän valmensi seuran minijoukkuetta.
Sitten koitti opiskelijavaihto University of Texas at Austinissa. Se tarjosi Tarulle kansainvälisen
opiskelukokemuksen lisäksi mahdollisuuden päästä seuraamaan paikallisen cheerleadingjoukkueen
toimintaa. Kokemus oli silmiä avaava nuoren valmentajan näkökulmasta: lajissa oltiin Suomen silloiseen
tasoon verrattuna hurjasti edellä. Tarua ei kuitenkaan epäilyttänyt, eikö samalle tasolle voitaisi jonain
päivänä päästä. Erityisen vaikutuksen tekivät panostus akrobatiataitoihin ja fyysisten ominaisuuksien
kehittämiseen, jonka kautta urheilijat olivat erittäin atleettisia. Palattuaan Texasista Taru valmensi GS:n
naisten edustusjoukkuetta usean vuoden ajan.
Syksyllä 2001 Taru sai paljon kannustusta oman seuran sisältä lähteä ehdolle Suomen Cheerleadingliiton
puheenjohtajaksi. Lajiin omistautuneisuuden lisäksi kauppakorkeakoulun opinnot tukivat valmiuksia
tehtävän hoitamiseen. Puheenjohtajan tehtävään hakemisessa Tarua motivoivat oman rakkaan lajin
eteenpäinvieminen korkeammalle, jopa kansainväliselle tasolle.
Lopulta Taru valittiin puheenjohtajaksi liiton syyskokouksessa. Hän toimi puheenjohtajana vuosina
2002–2006. Valmentaminen jatkui puheenjohtajuuden rinnalla vuoteen 2005 saakka. Valmentaminen ja
puheenjohtajuus tukivat toinen toistaan. Valmentajuutensa ansiosta Tarulla oli seurojen ja valmentajien
toimintaa koskeviin asioihin, kuten valmentajakoulutusten rakentamiseen moninainen näkökulma.
Puheenjohtajakauden haasteet ja onnistumiset
Puheenjohtajakauden haasteina Taru mainitsee lajiin kohdistuneet ennakkoluulot. Tietoisuus lajista oli
Suomessa vielä heikkoa ja monet ajattelivat, ettei cheerleading ole kilpaurheilua. Mielikuvat lajista
kumpusivat amerikkalaisista elokuvista. Cheerleadingia yritettiin liittää kovasti voimistelun alalajiksi, jonka
vuoksi täytyi uurtaa tietä sille, että kyseessä on täysin omanlaisensa mahtava laji. Tämän vuoksi tuli suuresti
keskittyä kilpacheerleadingin esille tuomiseen urheilulajina.
Haasteista huolimatta Tarun puheenjohtajakaudella saavutettiin paljon asioita: SCL sai omat ihka
ensimmäiset toimitilansa, liitolle palkattiin ensimmäinen työntekijä ja liitto pääsi opetus- ja
kulttuuriministeriön valtiontuen piiriin. Suurimpana onnistumisena Taru pitää jälkimmäiseksi mainittua, sillä sen avulla otettiin ensimmäiset askeleet muiden urheilulajien rinnalle ja päästiin lähemmäs silloin
toiminutta Suomen Liikunta ja Urheilu ry:tä (nyk. Olympiakomitea).
— Kaikista tärkein tekijä oli hallitusporukka. Moni asia mahdollistui heidän avullaan. Jokaisella
hallituksen jäsenellä oli mieletön motivaatio viedä lajia eteenpäin.
Hallituksen jäsenille jaettiin omat osa-alueensa, joita kukin lähti työstämään. Toimintaan tehtiin todella
paljon muutoksia yhteistyöllä ja katsomalla esimerkkiä muilta liitoilta. SCL:n toiminnassa panostettiin
esimerkiksi viestintään: hankittiin yhteistyökumppaneita, televisioitiin kilpailuja ja luotiin yhä tänäkin
päivänä käytössä oleva liiton logo. Viestintään käytetty panostus ei ollut turhaa, sillä lajin näkyvyys
lisääntyessä jäsenseuroja tuli lisää ja harrastajamäärät kasvoivat voimakkaasti vuosien aikana. Samalla lajin
tunnettuus alkoi kasvaa.
— Lajin media-arvo nousi ja televisiossa saavutettiin hyvät katsojaluvut, Taru kertaa.
Kaikki edellä mainitut asiat tukivat liiton toiminnan ammattimaistumista. Lisäksi Tarun aikana aloitettiin
yhteistyö amerikkalaisten kanssa. Koska Suomi pärjäsi hyvin cheerleadingissa, amerikkalaiset olivat
kiinnostuneita yhteistyökumppanuudesta. Näin Suomi pääsi mukaan International Cheerleading Unionin
perustamiskokouksiin, jonka kautta on pystytty alusta asti vaikuttamaan cheerleadingin kehitykseen.
Suomi MM-kisojen järjestäjämaaksi vuodeksi 2007
Cheerleadingin konkarit muistavat, että Suomessa on järjestetty kerran lajin MM-kilpailut. Taru oli
mahdollistamassa tuonkin tapahtuman myöntämistä Suomelle. Vielä 2000-luvun alussa Suomi kuului lajin
toiseen maailmanliittoon IFC:iin, jossa maailmanmestaruuskilpailut kiersivät maasta toiseen. Nykyään
kilpailut järjestetään joka vuosi Yhdysvalloissa, Floridassa.
Hallitseva näkökulma maailmalla 2000-luvun alussa oli, että MM-kisojen järjestäminen on suuri
taloudellinen riski järjestävälle maalle. Suomessa oltiin kuitenkin toista mieltä.
— Me oltiin sitä mieltä, että jos kisat tuodaan Suomeen, niin sen vaikutukset ovat ainoastaan
positiivisia, Taru kertoo.
Liitto oli tässä vaiheessa jo kokenut kisajärjestäjä, ja useat järjestetyt kisat olivat olleet liitolle taloudellisesti
kannattavia. Kisojen järjestämisvastuu myönnettiin Suomelle, joka vakuutti, ettei se tarvitse taloudellista
tukea kisojen järjestämiseen. Suomen eduksi laskettiin myös suuri harrastajamäärä, aktiivinen
osallistuminen lajin kehittämiseen kansainvälisesti ja hyvä kilpailumenestys.
Cheerleading tänään
Nykyään Taru asuu perheensä kanssa Helsingissä. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kolme lasta, joista
vanhin, 9-vuotias tytär on ottanut ensiaskeleensa cheerleadingin parissa. Tällä hetkellä Taru ei itse ole
mukana minkään joukkueen toiminnassa, mutta hän paljastaa, että häntä on kyllä kovasti houkuteltu
mukaan ja asia on tällä hetkellä harkinnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei cheerleading pysyisi
sydämessä.
Taru kertookin jutelleensa jonkin aikaa sitten erittäin hyvän ystävänsä kanssa, johon hän on tutustunut
aikoinaan cheerleadingin kautta. Puhelussa keskusteltiin ainakin puolet ajasta omista
cheerleadingmuistoista, ja mitä lajissa tällä hetkellä tapahtuu. Lisäksi Taru oli vuoden 2020 tammikuussa
seuraamassa USA:n kilpailuja Orlandossa.
Tarun puheenjohtajakaudesta laji on ottanut suuria harppauksia. Cheerleading on laajentunut sisällöltään.
Nykypäivänä on tarjolla paljon enemmän eri tasoja ja ryhmiä, mahdollisuuksia harrastamiseen.
— Ihanaa on se, että nykyään jokaiselle harrastajalle löytyy sopiva joukkue himmailijoista kilpatasolle
asti. Joukkueita on paljon ja normaalioloissa tapahtumia järjestetään useasti. Lisäksi paracheerin
tarjoaminen on mieletön juttu. Myös taitotaso on kehittynyt huomattavasti, josta suurimpana
tunnustuksena kielivät naisten maajoukkueen voittamat maailmanmestaruudet.
Lopuksi Taru toivottelee jaksamista kaikille vallitsevaan tilanteeseen. Hän on sitä mieltä, että tästäkin
asiasta selvitään yhdessä.
Kirjoittaja: Jenna Partanen, SCL viestintätyöryhmä.