Vastauksia kysymykseen on yhtä paljon kuin kysyjiäkin. Kiusaamiseen liittyy usein hyvin monet eri tekijät sekä se, miten kiusattu kokee tapahtuneen.
Kiusaamisen ja häirinnän määritelmä on erittäin laaja ja sitä on vaikea määritellä yksilötasolla. SUEK ry:n julkaisussa Vaikeneminen ei ole vaihtoehto (2018) kiusaamiseksi määritellään ”samaan henkilöön toistuvasti kohdistuvaa tahallisen vihamielistä käytöstä, mikä tarkoittaa oikeastaan minkä tahansa haitan, harmin tai pahan mielen tarkoituksellista aiheuttamista”. Olennainen osa kiusaamista on osapuolten välinen valtaero, jossa kiusaajalla on jokin näennäinen tai todellinen vahvuus kiusattuun nähden. Kiusaaja voi olla esimerkiksi fyysisesti tai henkisesti vahvempi, iältään vanhempi tai hänellä on jollain tavalla vahvempi asema ryhmässä, jossa kiusaamista tapahtuu.
Myös kiusaamista todistavalla ryhmällä on suuri vaikutus kiusaamiseen. Esimerkiksi jos todistajat vain kohauttavat olkapäitään kiusaamiselle tai seuraavat tilannetta sivusta, se saattaa pahentaa kiusaamista entisestään. Heistä kiusaaja saa teolleen yleisön.
Erimielisyydet ja yksittäiset riidat eivät ole kiusaamista
Toisaalta kiusaamiseksi ei pidä sekoittaa erilaisia riitatilanteita ja erimielisyyksiä, jotka menevät tyypillisesti hyvinkin nopeasti ohi. Myöskään yksittäinen töykeä tai ilkeä käytös ei ole kiusaamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näihinkin tilanteisiin pitäisi puuttua – päinvastoin. Myös nämä tilanteet kannattaa käsitellä, koska niillä voi olla suurikin vaikutus lapsen tai nuoren hyvinvointiin urheilun ja muun elämän parissa.
Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi on otettava huomioon myös osapuolien väliset suhteet. Joskus nimittäin esimerkiksi joukkuekavereiden rajultakin kuulostava sanailu saattaa olla kahden ystävän välistä leikkiä. Tässä tilanteessa on kuitenkin olennaista se, että kaikki osapuolet tietävät sanailun olevan leikkiä: se ei saa loukata ketään ja sen kuuluu olla hauskaa kaikkien mielestä.
Kiusaamisen syitä ja tapoja on monia
Kuka tahansa voi joutua elämänsä aikana kiusatuksi. Useissa tutkimuksissa kuitenkin toistuvat tietyt henkilöiden ominaisuudet ja piirteet, joiden vuoksi heillä on suurempi riski joutua kiusatuksi. Näitä ovat muun muassa vammaisuus tai liikuntarajoitteisuus, etnisyys, seksuaalinen suuntautuminen, ujous, introverttiluonne, ali- tai ylipaino, ulkonäkö sekä kielitaito. Toisaalta tiedetään myös tapauksia, joissa erityisen lahjakasta urheilijaa kiusataan hänen hyvän taitotasonsa vuoksi. Syitä voi olla – ja onkin – useita muita; joskus kiusaamista tapahtuu myös ”ihan vaan huvin vuoksi”. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua kiusatuksi mistään syystä. Jokaisella ihmisellä on omanlaiset ominaisuudet ja piirteet, jotka kaikkien pitäisi hyväksyä sellaisina kuin ne ovat.
Tutkimuksissa kiusaaminen jaotellaan tyypillisesti myös erilaisiin muotoihin tai kategorioihin. Näitäkin on useita, mutta tyypillisimmät muodot ovat fyysinen, sanallinen, henkinen, epäsuora ja sosiaalinen kiusaaminen sekä nettikiusaaminen. Alla lueteltuna muutamia esimerkkejä kiusaamisesta:
- Lyöminen, läpsiminen, töniminen, potkiminen, kiinnitarttuminen
- Pilkkaaminen, nimittely, ilkeämielinen vihjailu, naurunalaiseksi tekeminen, nolaaminen
- Ryhmän ulkopuolelle sulkeminen, toisen tahallinen huomiotta jättäminen, muiden manipulointi kiusattua vastaan, huhujen levittäminen, henkilökohtaisten asioiden kertominen muille ilman lupaa
- Nolaavien/ilkeiden kuvien tai videoiden tekeminen/jakaminen, kommentointi ja tykkääminen netissä, trollaaminen
- Uhkailu ja pelottelu joko suoraan tai viestien välityksellä
- Varastaminen
Erinäiset sanallisen kiusaamisen muodot ovat tutkimusten mukaan kaikista yleisimpiä. Valitettavasti niistä puhuminen saattaa olla kiusatulle hyvinkin vaikeaa; eihän hänellä ole todistusaineistoa tapahtuneesta. Kiusattu saattaa ajatella, että ei häntä kuitenkaan uskottaisi tai että häntä ei otettaisi vakavasti.
Tämä on hyvin valitettavaa, koska sekin jo itsessään synnyttää urheiluun lisää ennestään nähtyä kiusaamisesta vaikenemista. Siksi on erityisen tärkeää kannustaa urheilijoita kertomaan, jos he itse joutuvat kiusatuiksi tai he todistavat kiusaamista.
Teksti: SCL:n viestintätyöryhmän jäsen Elina Salminen