Kiusaamisen ennaltaehkäisy saattaa vaikuttaa isoltakin projektilta, mutta loppupelissä siihen tarvitaan vain muutamia työkaluja ja johdonmukaista toimintaa. Esimerkiksi urheilun parissa on tärkeää aina kauden alussa saada ryhmä puhaltamaan yhteen hiileen sekä ryhmäyttää urheilijat. Varsinkin joukkueen uudet jäsenet on tärkeä saada nopeasti ryhmäytymään muun joukkueen kanssa.
Kun Suomen Cheerleadingliitto haastoi jäsenseuransa pohtimaan sitä, miten kiusaamista voidaan ehkäistä sekä miten toimia ongelmatilanteissa, loistavia vinkkejä tuli jo silloin valtavasti. Seurat kokivat erittäin tärkeänä sen, että joukkue saadaan tutustumaan toisiinsa heti kauden alussa ja että joukkueen kanssa keskustellaan eri asioista avoimesti. Esille nousi myös se, että kilpailutilanteissa on tärkeä ottaa myös vastustajat huomioon ja että heitä kohdellaan reilusti ja kunnioittavasti: heille moikataan ja heitä kannustetaan yhtä lailla kuin oman seuran joukkueita ja jäseniäkin.
Urheilijoille on tärkeä antaa konkreettisia toimintamalleja sekä ottaa heidät mukaan treenien suunnitteluun
Jo heti kauden alkumetreillä valmentajien kannattaa muodostaa hyvä luottamussuhde urheilijoihin, varsinkin jos he ovat täysin uusia joukkueessa. Heihin kannattaa myös tutustua tietyllä asteella, jotta heidän tunteiden ilmaisuaan sekä mahdollisia muutoksia käyttäytymisessä oppii tarkkailemaan paremmin. Näin valmentajan on helpompi huomata mahdolliset kiusaamistilanteet, koska kiusatun luonne hyvin usein muuttuu.
Cheerkausi on aina hyvä aloittaa sillä, että joukkue luo yhdessä yhteiset pelisäännöt. Seurat toteuttavatkin tätä hyvin ja eri seurojen sosiaalisessa mediassa jakamissa valokuvissa näkyykin seiniä koristavia mitä hienompia joukkueen yhteisiä sääntötauluja. Näissä säännöissä kannattaa aina panostaa positiivisuuteen ja myönteisyyteen, esimerkiksi ”otamme kaikki huomioon”, ”kohtelemme kaikkia kunnioittavasti” ja ”kannustamme kaikkia”.
Kauden alussa voi myös kysyä joukkueen mielipiteitä siitä, miten he haluaisivat treenata ja mitä he haluaisivat tehdä esimerkiksi treenien ulkopuolella yhdessä. Näin saadaan koko joukkue mukaan suunnittelemaan yhteisiä tavoitteita. Näitä kysymyksiä voi toistaa esimerkiksi parin-kolmen kuukauden välein sekä kysyä urheilijoiden mielipiteitä siitä, miten treenit ovat heidän mielestään menneet ja ovatko he tyytyväisiä joukkueen ilmapiiriin.
Hyvin olennaista on myös heti kauden alkuun keskustella avoimesti siitä, miten seura suhtautuu kiusaamiseen ja minkälaisia apukeinoja heillä on käytössään, jos urheilijaa kiusataan. On tärkeää painottaa myös sitä, että urheilijan on turvallista tulla puhumaan esimerkiksi valmentajalle kaikista mieltä painavista asioista. Jos seuralle on valittu oma kiusaamis- ja häirintätapauksia käsittelevä henkilö, myös hänen nimensä ja yhteystietonsa annetaan urheilijoille sekä kerrotaan, miten häneen voi helpoiten olla yhteydessä.
Tämän lisäksi on myös tärkeää, että urheilijoille itselleen annetaan keinoja puuttua kiusaamistilanteisiin sekä annetaan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten tilanteissa voi ja/tai kannattaa toimia. Tutkimuksissa on todettu, että kiusaaminen loppuu jopa 60 %:ssa niissä tapauksissa, joissa joukkuekaveri puuttuu kiusaamiseen.
Joukkueessa voidaan esimerkiksi yhdessä miettiä sitä, mitä kiusaajalle voisi kiusaamistilanteessa sanoa. Tällöin puuttuminen tapahtumaan ei välttämättä ole niin pelottavaa. Kannattaa kuitenkin painottaa myös sitä, että jos kiusaamistilanteeseen puuttuminen tuntuu liian ahdistavalta, siihen ei ole itse pakko puuttua. Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että urheilija kertoo asiasta esimerkiksi valmentajalle tai seuran muulle vastuuhenkilölle. Vastuu kiusaamiseen puuttumisesta on aina aikuisella!
Olennaista näissä kaikissa vinkeissä on kuitenkin se, että asiasta keskustellaan säännöllisesti ja avoimesti lasten ja nuorten kanssa. Tämä korostaa sitä, että seurassa kiusaamis- ja häirintätapaukset otetaan vakavasti. Heitä kannattaa myös muistuttaa siitä, että keskustelemaan voi tulla hyvin matalalla kynnyksellä sekä tarjota mahdollisuus antaa palautetta tarvittaessa myös nimettömästi.
Teksti: SCL:n viestintätyöryhmän jäsen Elina Salminen