Urheilu- ja liikuntaharrastuksiin liittyvää tutkimustietoa on valitettavan vähän. Tämä todetaan lähes poikkeuksetta niissä tutkimuksissa, joita kävimme läpi tätä artikkelia varten. Varsinkin lajikohtaista tietoa on hyvin niukalti; tietoa asiaan liittyen löytyy oikeastaan vain opinnäytetöistä ja tutkielmista.
Kiusaamiseen, häirintään ja epäasialliseen kohteluun on kuitenkin viime vuosina paneuduttu enemmän ja tutkimustietoa on pyritty lisäämään. Viimeisimpänä on keväällä 2022 käynnistynyt SUEK ry:n toteuttama tutkimushanke, jossa selvitetään urheilijoiden kokemuksia suomalaisessa kilpaurheilussa. Myös Suomen Cheerleadingliitto on mukana tutkimuksessa.
Urheilun ja liikunnan on tarkoitus olla kaikille mieluista
Tutkimuksista selvisi, että kiusaaminen liikunta- ja urheiluharrastusten parissa on kolmanneksi yleisin paikka joutua kiusatuksi koulun ja internetin jälkeen.
Vaikka tutkimustuloksissa kiusattujen prosentuaaliset osuudet vaikuttavat pieniltä, ne ovat kuitenkin tärkeää tietoa ja tuovat esiin epäkohtia urheilussa. Liikunnan ja urheilun pitäisi olla kaikille – ihan jokaiselle ryhmän tai joukkueen jäsenelle – mieleinen paikka, jossa koetaan yhdessä onnistumisen, ilon tai yhteenkuuluvuuden tunteita.
Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä joka elämänalueella – myös urheilussa. Tutkimuksien tuloksista käy ilmi, että moni lapsi ja nuori kokee jäävänsä yksin liikunta- ja urheiluharrastuksissa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että riski lopettaa harrastus kasvaa huomattavasti ulkopuolisuuden tunteen tai ilman ystäviä jäämisen vuoksi. Vuoden 2018 LIITU-tutkimuksen mukaan jopa 31 % liikuntaharrastuksen lopettaneista lapsista ja nuorista kertoi lopettamisen osasyynä olevan se, ettei viihtynyt joukkueessa tai ryhmässä. Jos puolestaan harrastaja pysyy lajin parissa näistä huolimatta, hänellä on suurempi riski joutua kiusatuksi, koska kukaan joukkuetovereista ei tue urheilijaa.
Koska tiedetään, miten tärkeää liikunta- ja urheiluharrastaminen on lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kannalta, on myös tärkeää huolehtia siitä, että harrastaja voi hyvin lajinsa parissa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Urheiluseuroissa kannattaakin nostaa entistä enemmän esiin sitä, miten kiusaamista, syrjintää, häirintää ja epäasiallista kohtelua käsitellään seuroissa sekä antaa urheilijoille ja muille seuran toimijoille avaimia käsitellä kohtaamaansa tai näkemäänsä epäasiallista käytöstä. Näin kaikki saadaan mukaan yhteisiin talkoisiin, joilla varmistetaan lasten ja nuorten hyvinvointi urheilun parissa.
Teksti: SCL:n viestintätyöryhmän jäsen Elina Salminen