Suomalainen kirjallisuus sai vihdoin joukkoonsa cheerleadingille kunniaa tekevän ja naisvalmentajuutta arvostavan teoksen, kun helmikuussa ilmestyi Ulla Appelsinin ja Maria Wahlroosin kirja Näin tehdään ihme. Tarina pohjoisesta määrätietoisuudesta, vahvasta valmentamisesta, fiksusta treenaamisesta sekä luottamuksesta.
Suomi oli noussut sisulla ja määrätietoisuudella cheerleadingin huipulle voittaen maailmanmestaruudet vuosina 2018 ja 2019. Itsekin lajia harrastava toimittaja ja kirjailija Ulla Appelsin lähestyi maajoukkueen päävalmentajaa, Maria Wahlroosia ja ehdotti, että miksipä tästä upeasta tarinasta ei tehtäisi kirjaa. Maria ei ensin ajatuksesta erityisemmin innostunut, sillä hänen näkökulmastaan kyseessä oli ison ihmisjoukon tekemä projekti, miksi juuri hän olisi paras henkilö kertomaan tarinan, epäili Maria.
— Ehkä tarina olisi kuitenkin ihmisen kertomana mielenkiintoisempi. Pystyin omasta onnekkaasta asemastani käsin kertomaan sen. Minut vakuutti myös Ullan into lajiin ja halu tehdä kunniaa cheerleadingille. Ja onhan tämä ainutlaatuinen tarina, karikkoinen matka huipulle. Tässä oli myös mahdollisuus tehdä tunnetuksi suomalaista naisvalmentajuutta, sillä sitä ei kirjallisuudessa liioin ole ollut esillä, kertoo Maria päätöksestään lähteä projektiin.
Ja kirjasta tuli hyvä. Parempi, kuin Maria oli osannut ajatella. Kirja antaa Marian mukaan realistisen kuvan siitä, että kyseessä on todellinen joukkuelaji, joka on mennyt viime vuosien aikana hurjasti eteenpäin. Kirja kertoo myös siitä, kuinka kovasti urheilijat tekevät töitä menestyksen eteen ja miten paljon sisukkuutta maajoukkueesta löytyy. Jälkeenpäin Maria on miettinyt, tuliko kirjaan kuvailtua hieman liiankin rehellisesti omia henkilökohtaisia tuntemuksia, mutta toisaalta, ehkä se juuri tekee kirjasta niin tunteisiin uppoavan. Marian omasta joukkuehenkisyydestä ja nöyryydestä kertoo se, että näin jälkeenpäin hän edelleen miettii, tuleehan kirjasta tarpeeksi vahvasti esille se, että kyseessä ei ollut vain yhden ihmisen aikaansaannos, vaan sen takana oli iso ryhmä valtavan taitavia ihmisiä: urheilijoita, valmentajia ja muita tukijoukkoja.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Maria Wahlroos on toiminut naisten cheerleadingmaajoukkueen valmentajana vuodesta 2016 lähtien.
Vinkit valmentajalle luottamuksen ja voittajan asenteen luomiseen
Näin tehdään ihme -kirjassa korostuu luottamuksellinen suhde valmentajan ja urheilijoiden välillä. Mitä vinkkejä Marialla on antaa nuorille tai vanhemmillekin valmentajille, kuinka tuollainen luottamus saadaan joukkueessa aikaan?
— Luottamuksellisen suhteen rakentaminen on pitkä prosessi, joka kehittyy koko ajan. Muista, että olet siellä urheilijoiden takia. On tärkeää, että tietoisesti luotat urheilijoihin. Ehkä sinulla on vaikkapa ajatus, miten urheilija oppisi jonkun uuden asian, mutta urheilija itse haluaakin koettaa erilaista tapaa. Anna hänen tehdä niin. On monta eri tapaa päästä samaan päämäärään ja vaikka yritys epäonnistuisi, voi siitä silloinkin ottaa opiksi.
Ajatuksen voima on suuri. Joskus leikkimielisellä haastamisella voi saada urheilijan onnistumaan uudessa jutussa, joskus taas on tarpeen tehdä asiat päinvastoin kuin ennen; esimerkiksi vaihtaa temppujen paikkaa ohjelmassa, ja näin saadaan uudet taidot onnistumaan. Marian menestyksen resepti onkin: jos teet asiat paremmin kuin parhaat, ei kukaan voi olla parempi.
— Oikean asenteen ja ilmapiirin suhteen olet valmentajana itse jatkuvasti esimerkki – hyödynnä sitä. Jos teet itse paljon töitä ja näytät, ettet päästä itseäsi helpolla, tekevät urheilijat todennäköisesti samoin. Osoita, miten tärkeää tämä kaikki on sinulle. Kannusta ja anna hyvää palautetta, vaikka joskus joutuisitkin itse samalla kamppailemaan epäilysten kanssa. Toimiva kommunikaatio suuntaan ja toiseen on tärkeää, joten herätä myös avointa keskustelua.
Miten urheilija voi rakentaa luottamusta ja hyvää ilmapiiriä joukkueessa?
Maria kertoo kirjassaan, kuinka hänelle on tärkeää luottaa urheilijoihinsa. Mitä urheilijat itse voivat tehdä, jotta joukkueessa olisi luottamuksellinen ilmapiiri sekä asenne, joka mahdollistaa huipulle pääsyn?
— Urheilijana cheer-joukkueessa sinun kannattaa osoittaa aktiivisuutta osallistumalla yhteisiin keskusteluihin sekä tapahtumiin. Noudata myös yhdessä sovittuja toimintatapoja ja hoida kunnialla sovitut asiat. Ole myös rohkea ja sano reilusti, jos et pystykään pitämään kiinni sovituista asioista tai sinulla on joku ongelma. Tule juttelemaan joko valmentajalle tai ota asia puheeksi joukkueen kapteenin kanssa.
Maria kehottaa urheilijoita luottamaan, että joukkuekaverit kyllä hoitavat oman hommansa.
— Jokaisella on oma tapa saavuttaa tavoitteet, eikä kannata ajatella, että se oma tapa olisi ainut oikea. Kateudelle ei myöskään kannata antaa liikaa tilaa mielessään tai verrata itseään muihin. Jos joku toinen oppii tietyn taidon ennen sinua, ei se ole sinulta mitään pois. Ja muista myös, että se toinen on saattanut harjoitella kyseistä asiaa vuosia tai olla muuten paremmassa lähtökohdassa onnistumiseen. Pidä myös silmät auki, ja jos huomaat jonkun tarvitsevan apua – tarjoa sitä.
Maria muistuttaa, että hyvä asenne on myöskin taito, jota voi opetella. Esimerkiksi epäonnistumisessa ei ole mitään noloa, se vain tarkoittaa, että on mahdollista oppia jotain uutta. Joukkueella itsellään on iso rooli siinä, että luodaan yhdessä kannustava yhdessä tekemisen ilmapiiri.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Uutuuskirjassa kerrotaan esimerkiksi, miten luottamusta voi rakentaa joukkueessa.
Vanhemman tuki ja tsemppi nuorelle urheilijalle on tärkeää
Osa maajoukkueen urheilijoista on vasta lukioikäisiä nuoria. Vanhempien tuella on suuri merkitys lapsen harrastamiselle etenkin, kun ikää on vasta verrattain vähän ja todennäköisesti asutaan vielä kotona. Miten vanhempi voi parhaiten tukea omaa lasta, joka harrastaa cheerleadingia ja pyrkii siinä kohti huippua?
Maria kannustaa vanhempia rohkeasti mukaan lajin parin.
— Jos ei itse halua aloittaa lajia, on tarjolla monta eri tapaa olla mukana joukkueen arjessa. Voi vaikkapa tarjoutua avuksi leireille, tehdä vapaaehtoistyötä varainkeruun merkeissä tai muita pienempiä juttuja. Lapselle on tärkeää, että vanhempi on harrastuksessa tukena. Harjoituksiin kuljettaminen, kustannuksissa auttaminen sekä jatkuva kannustaminen ovat konkreettisia tapoja, jotka mahdollistavat nuorelle lajin parissa kehittymisen.
Näin tehdään ihme -kirjaa Maria suosittelee jokaiselle lajista kiinnostuneelle. Myös vanhemmat, jotka ovat jo seuranneet lajia lapsensa harrastamana, ovat saaneet kirjan myötä aivan uudenlaisen sukelluksen lajiin ja oppineet uusia asioita. Eikä tosiaan koskaan ole liian myöhäistä itsekin aloittaa cheerleadingia, innostuihan kirjan kirjoittaja Ulla Applesinkin lajista vasta lastensa harrastamisen myötä.
Maajoukkue ei koronasta lannistu
Tämän haastattelun tekemisen hetkellä näyttää, että maailmanmestaruuskisat siirtyvät todennäköisesti nyt syksylle 2021 ja täysin auki on, pääseekö joukkue matkustamaan Orlandoon vai järjestetäänkö kisat jollain tapaa etänä. Maajoukkueella on ollut vain yksi leiripäivä koko tämän kauden aikana, siitäkin jo aikaa monta kuukautta. Marialla on vain hyvää sanottavaa urheilijoistaan tänä poikkeuksellisena aikana.
— Urheilijat ovat toki odottavalla mielellä ja epätietoisia monesta asiasta, mutta ovat ottaneet tämän kaiken hyvin kypsästi ja ammattimaisesti. Pandemian tuomat rajoitukset ja epävarmuus ovat saaneet arvostamaan lajia ihan uudella tavalla. Joukkue on nauttinut valtavasti ennen niin itsestäänselvistä asioista, kuten stunttailusta.
Selvää lienee, että tätä intohimoa ja määrätietoisuutta ei pysäytä edes pandemia ja Suomi tullaan jatkossakin näkemään maailman huipulla, vahvempana kuin koskaan.
Suomen naisten cheerleadingmaajoukkue ei lannistu koronasta.
Kirjoittaja: Pirita Valtonen, SCL viestintätyöryhmä.
